Avautumista syksyn projekteistani

 Voisin tähän väliin kirjoitella auki hieman omia projektejani tähän blogiin liittyvistä aiheista. Enimmäkseen tällainen kirjoittelu on itselle hyväksi, kun välillä aivoissa on sellainen kaaos, joka pitää saada punottua auki. Mutta mietin, että voisin lukijoillekin hieman avata omaa tilannettani, etten vain viileästi kävisi läpi siihen liittyviä asioita puhumatta vähän itsestänikin.

Olen kirjoittanut proosakäsikirjoituksen, ja odotan kustantamolta vastausta sen suhteen, missä voi mennä vielä kolmekin kuukautta. Sain juuri arvostelupalvelusta ihania kommentteja, etenkin kovasti kannustusta ja kauniita sanoja mutta myös muutaman parannusehdotuksen. Helpot parantelut sain tietysti heti alta pois, mutta jostain syystä tuntuu hankalalta hioa lopputekstiä. Se tuntuu yksinäiseltä. Omalle tekstilleen on niin sokea. Arvostelupalveluunkaan ei saanut lähetettyä ihan kaikkia sivuja, joten lähetin tarinan kannalta keskeisimmät. Siksi oikeastaan ne luvut, joista olen kaikkein epävarmin, ovat vieläkin vailla palautetta tai esilukijaa. Lisäksi loppuluku on vielä aika kaaos, koska en ole oikein osannut lopettaa. En tiedä, olenko edes halunnut lopettaa. Kaiken kaikkiaan tämä projekti on ollut todella innostava ja samalla todella raastava. Lähetin kirjoituksen kustantamoon oikeastaan aika hätäisesti, koska huomasin kuluttavani liikaakin aikaa siihen koulutöideni kustannuksella.

Aloitin myös tietokirjan kirjoittamisen nyt, kun kurssit eivät vielä ole alkaneet ja tuntuu kuin päivässä olisi 50 tuntia eikä mitään tekemistä. Olen tottunut yliopistossa kirjoittamaan esseitä ja tutkielmia, joten tuntuu vaikealta muotoilla kirja vapaammin, sekä rakenteeltaan että kieleltään. Aloitin vahingossa sisällyksen hahmottelemista IMRD-rakenteen kautta, ennen kuin hoksasin tämän ja vaihdoin tapaa. Kirjoitustyylini on asiallista, ja pelkään tekstin sekaan livahtavan vaikeita käsitteitä. Haluaisin siis kirjoittaa tietokirjan ihan kaikenlaisille ihmisille enkä vain alastani jo jotain tietäville. Olen yrittänyt hyödyntää kerronnallisuutta, mutta kielitieteelliseen tietokirjaan ei saa samanlaista kerronnallisuutta kuin vaikkapa elämäkertaan tai edes historialliseen teokseen. Helpoiten kerronnallisuutta saisi, jos kertoisi itsestään.

Olen myös miettinyt, pitäisikö minun jo lähestyä kustantamoa julkaisusuunnitelmalla ja edetä kustannussopimuksen kanssa. Tämä helpottaisi työskentelyäni ja avaisi oven kustantamoon, josta voisin ehkä kysellä apua joidenkin valintojen välillä. Kuvittaja pääsisi työskentelemään aiemmin, ja koko kirja olisi ehkä nopeammin valmis. Toisaalta jos teen kustannussopimuksen jo ennen kevättä, en pääse hakemaan apurahaa. Toisaalta apurahassa kestäisi vielä, se olisi melko pieni, enkä välttämättä edes saisi sellaista. Ehkäpä katselen vielä hetken, miten tämä projekti lähtee sujumaan omalla painollaan. Vaikeimmat luvut ovat vasta edessä. Pääsen ja joudun kaivelemaan hieman etymologiaa, mikä tulee olemaan varmaankin työläin osuus koko teosta, ja olisi tietysti kiva nähdä sen luvun sutviutuminen ennen kuin lupailee mitään kustantamolle.

Kustantamotyöhaaveideni osalta olen nyt ottanut hieman taukoa hakemuksista ja pyrkinyt vain kouluttamaan itseäni enemmän ja hankkimaan CV:hen täytettä vapaaehtoistyöstä alaan liittyvistä tapahtumista ja työpaikoista. Olen runokuussa talkoolaisena, luen ylimääräisiä kirjoja esimerkiksi Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen oppiaineesta ja käyn verkkokursseja editoinnista sekä kustantamisesta. Todellisuudessa minun pitäisi jo laitella hakemuksia tammikuuta varten, sillä ne täyttyvät yleensä vähintään puoli vuotta etukäteen. Tuntuu kuitenkin hankalalta hakea palkkatöihin samoihin kustantamoihin, joihin ei päässyt edes palkattomaan harjoitteluun. Mutta en voi olla ilman rahaakaan tammikuussa, joten en voi uudelleen tarjota asiantuntemustani palkattomana. Vaikka onkin aivan kamalaa, kun ei tiedä, mitä tekee tammikuussa, miten pärjää taloudellisesti tai pääseekö ikinä töihin kustantamoon, on silti ollut kiva löytää itsensä siinä mielessä, että kustannusala tuntuisi todellakin omalta alaltani. Toisille useammat mahdollisuudet ovat lohduttavampia, mutta olen itse paininut masennuksen lisäksi sen kanssa, etten tiedä, onko minusta mihinkään tai mikä ala olisi minulle. Oman alan löytäminen antaa itsevarmuutta työnhakuun ja ehkä vähän koko elämäänkin. En tietystikään kieltäytyisi kielitieteeseen liittyvistä töistä muissa paikoissa kuin kustantamossa, jos kustantamotöitä ei vain löydy, mutta tuntuu jotenkin merkitykselliseltä, että yksi painaa ylitse muiden. Etten ole ihan hälläväliä-asenteella tai vain katsele minne tuuli kuljettaa.

Syksyn tulo on hieman yllättänyt, vaikka tuijotankin päivittäin kalenteria ja toivon että luennot jo alkaisivat. Johan ensi viikolla on syyskuu. Oli pitkään niin kuuma, ja nyt yhtäkkiä onkin 13 astetta (yöllä). Niin monta yötä yritin kesällä tuuletella, vaikka yölläkin oli usein 19 astetta kylmimmillään. Tämä kylmyys oli se, mikä herätteli taas, että kyllä se aika liikkuu edes hitaasti ja maapallo pyörii edelleen. Syksyn kurssit tulevat ja joulukuussa olen valmistunut. Tulevaisuus, työnhaku ja kirjojen julkaisut pelottavat, mutta samalla tämä on jännittävää aikaa, jollaista ei ehkä (toivon mukaan) tule toiste elämässäni olemaan. Pitäisi yrittää nauttiakin.

Kuva: Valiphotos (pexels.com)