Miten kustantamoon pääsee töihin? Klikinsäästäjä: en tarkalleen tiedä!

 Googlasin muutama kuukausi sitten ensin suomeksi "Miten päästä kustantamoon töihin?", eivätkä tulokset olleet mitenkään kovin avartavia. Tiesin jo, että meiltä suomen kielen pääaineesta on paremmat kuin hyvät eväät kustannustoimittajaksi, etenkin jos sivuaineina on kotimaista kirjallisuutta, yleistä kirjallisuustiedettä, tietokirjallisuutta tai viestintää. Helsingin yliopiston opiskelijapalveluiden uraneuvonnan kautta sain myös tietää Töissä.fi-sivustosta, josta voi hakea omalla pääaineellaan tai unelma-ammatillaan tietoa muiden ihmisten opintopoluista ja palkoista. Kustannustoimittajaksi on usein päästy töihin tällaisilla pääaineopinnoilla. Käväistessäni Tammella työhaastattelussa kuulin, että myös esimerkiksi filosofian pääaineesta on mahdollista päästä (tietokirjallisuuden) kustannustoimittajaksi.

Tulokset suomenkielisellä haulla eivät siis juurikaan antaneet mitään uutta tietoa malttamattomalle kielten ja kirjallisuuden opiskelijalle. Yleispätevät neuvot töihin hakemisesta ja pääsemisestä tulevat kustantamojenkin kohdalla tarpeeseen: pitää vain olla sinnikäs, muodostaa suhteita, osoittaa innostuneisuuttaan ja kiinnostustaan sekä ennen kaikkea hankkia kokemusta!

Hain kuitenkin huvikseni saman kysymyksen englanniksi "How to get a job in publishing?", ja tulokset olivat mielenkiintoisia. Jenkeissä ja Briteissä on hyvin erilainen meininki kirjojen julkaisemisessa, mutta peruspiirteiltään käsikirjoitus käy läpi samanlaisen prosessin matkallaan kirjaksi: sitä tarjotaan kustantamolle, joka voi ilmoittaa kiinnostuksestaan ja antaa muutosehdotuksia tarinan, henkilöiden ja yleensä vähintäänkin kielen osalta. Englanninkieliset kustantamot sisältävät suomenkielisiin verrattuna huomattavasti enemmän rooleja, kuten huomaa tästä Indeed-työnhakualustan jutusta "13 Jobs To Work in Publishing". Toki Suomessakin nimikkeitä on sitä enemmän mitä isompi kustantamo on henkilökunnaltaan ja liikevaihdoltaan. Näiden erilaisten roolien tiedostaminen on kuitenkin sikäli hyödyksi halutessaan ymmärtää kustannustoimittajan työtä, että pienemmissä kustantamoissa useat eri roolit kasautuvat pienemmälle henkilökunnalle, eikä esimerkiksi tiettyä editoinnin osaa tai oikolukemista jätetä välistä. Kirjallisuusagentit taas eivät ole Suomessa käsittääkseni kovin yleisiä.

Samalla googlausreissullani löysin myös ilmaisen UCLA Extensionin UCLAxOpen-kurssin editoinnista (Freelancing for editors), jolle osallistuin tämän kuun alussa. UCLAxOpen-kurssien lisäksi UCLAlla on muitakin ilmaisia yhden päivän verkkokursseja, kuten Character Arcs (näköjään jo täynnä) ja Introduction to Picture Books (jonka ilmoittautuminen alkaa marraskuussa). Editointi-kurssilla käytiin läpi editoijien erilaisia tehtäviä, joista Copy editor (copyeditor, technical editor) mainittiin jo Indeedin jaottelussa. Copy editor oikolukee käsikirjoituksen, pitää huolen kieliopillisuudesta ja oikeinkirjoituksesta, korjaa lyöntivirheet ja puuttuu myös tekstin ääneen. Developmental editor (story editor) syventyy käsikirjoituksen tarinaan ja hahmoihin, jotta nämä pysyisivät yhtenäisinä, loogisina ja mielenkiintoisina. Line editorin tehtävät ovat ymmärtääkseni hieman laajemmat ja tämä vastaa käsikirjoituksen "laadunvarmistamisesta" ja pitkälti samoista tehtävistä kuin Copy editorkin. Kurssilla nostettiin esiin myös, että Copy editorin (tai suomeksi ehkä paremmin oikolukijan) ei tarvitse välttämättä lukea koko käsikirjoitusta (ainakaan freelancerin), sillä tulee helpommaksi oikolukijalle ja halvemmaksi kirjoittajalle, jos oikolukija käy läpi ensimmäiset muutaman kappaleen ja kirjoittaja ottaa kommenteista opikseen ja tekee samanlaisia muutoksia loppuluvuille. Tarinapuolen editoijan taas täytyy lukea koko käsikirjoitus. Kurssinvetäjä kertoi kauhutarinan, jossa hän toimi Developmental editorina ja luki lähes koko teoksen, mutta huomasi vasta kirjan ollessa menossa painoon, että viimeisellä sivulla paljastettiin päähenkilön olevan alaikäinen. Tämä muutti koko kirjaa tavalla, johon hän ei olisi ollut tyytyväinen ja hän toivoi joko nimeään pois teoksen yhteydestä tai että lopun ikää nostettaisiin. Tabutarinoillekin on oma lukijakuntansa, mutta tämmöisestä ei kuitenkaan oltu sovittu kirjoittajan kanssa. He pääsivät onneksi yhteisymmärrykseen, ja lopun ikää nostettiin asiallisemmaksi kirjan muuhun sisältöön nähden.

Myös YouTubessa on kasapäin englanninkielisiä videoita, joissa käsitellään kustantamoon töihin pääsemistä. Useissa englanninkielisissä videoissa ja Indeedin jutuissa toistuu ohje hankkia ensin "entry-level job" eli ikään kuin sellainen työ, jossa saa jalkansa oven väliin. Tällaiset työt englanninkielisissä kustantamoissa ovat yleensä "assistant editor" tai "editorial assistant", jotka ovat kuin pidempiä harjoitteluja. Erityisesti Jenkeissä tällaiset "harjoittelut" voivat kestää vuosiakin, ja esimerkiksi ylitöistä ei makseta palkkaa. Suomessa en ole nähnyt kustantamojen työntekijälistassa samanlaista nimikettä, mutta kustantamoilla tuntuu olevan koko ajan vähintään yksi harjoittelija kahdeksi tai kolmeksi kuukaudeksi. Lisäksi monilla isommilla kustantamoilla on yhteystietoja freelancer-oikolukijoilta, joille ei ole taattu suurta määrää työtä mutta jotka saattavat kuitenkin saada arvokasta kokemusta esimerkiksi opintojensa ohessa. Kun katselee kustannustoimittajien Linkedin-profiileja, huomaa monen heistä saaneen paikkansa harjoittelun jatkoksi tai sitten freelancer-oikolukijana tai toimittajana toimimisen jälkeen. Kustantamoharjoittelu tai muu vastaavanlaisehko kokemus olisi siis hyvin tärkeä työllistymisen avain kustannustoimittajuudesta haaveilevalle. 

Editointi-kurssilla korostettiin myös, ettei yksinään maisterintutkinto esimerkiksi kielitieteistä tai kirjallisuudesta takaa kykyjä editointiin, mutta toisaalta tutkintoa ei välttämättä edes tarvita. En tosin tiedä yhtäkään ihmistä, joka olisi päässyt edes kandidaatintutkinnolla vakituisesti töihin kustantamoon. Lisäksi yksi harhaluulo on ilmeisesti, että pelkkä kiinnostus lukemiseen riittäisi. Harrastuksestahan olisi hyvä tehdä ammatti! Editoijan tulee kuitenkin osata myös tunnistaa toimimattomia osia kirjassa (olivat ne sitten tarinassa tai kielessä) ja sen lisäksi vielä tehdä parannusehdotuksia, joiden avulla kirjasta saadaan toimiva kokonaisuus. Kurssilla ei käyty juurikaan läpi sosiaalisia taitoja, mutta editoija (freelancer tai kustantamossa työskentelevä) tarvitsee myös niitä. Jotkut kirjailijat ovat kertoneet, että kustannustoimittajat eivät aina osaa antaa palautetta kovin ihmisläheisesti ja että punakynän määrästä on tullut jopa hieman epävarma olo omien kirjoittamistaitojensa osalta. Editoijan tulisi pystyä kritiikkinsä seassa myös kehumaan ja muistuttamaan, että sekä editoija että kirjoittaja pyrkivät samaan: laadukkaaseen kirjaan, joka myös möisi mahdollisimman paljon. 

Itse en ehtinyt opintojeni aikana päästä harjoitteluun kustantamoon, sillä säästin harjoittelua maisterivuodelle ja suoritan maisterintutkinnon puolessatoista vuodessa (aluksi sen piti olla vain yksi vuosi, mutta tarvitsin vielä kolmannen projektikurssin ja tietokirjallisuudenkin opintoja on ollut hankala suorittaa opettajapulan vuoksi). Hain kymmeniin eri kustantamoihin harjoittelijaksi, mutta monet eivät edes vastanneet. Ne kustantamot, jotka jo hakivat harjoittelijaa, yleensä kutsuivat minut harjoitteluun. Hakemukseni kuulemma nousi esiin muista, mutta lopulta harjoitteluihin valittiin joku jo kokemusta omaava.

Epäilen hakemusteni nousseen esiin muutamasta syystä. Kustantamot, jotka hyödyntävät viestinnässään Canvaa, varmastikin huomasivat, että olin tehnyt ansioluetteloni ja hakemuskirjeeni Canvalla. En ole välttämättä kaikkein graafisesti taitavin tai omaa kaikkein taiteellisinta silmää, mutta pyrin visuaalisesti kauniisiin ja poikkeaviin ansioluetteloihin ja hakemuskirjeisiin. Toisekseen huomasin, että jos tuon lyhyesti ja konkreettisesti esiin innostumistani ja osaamistani, erotun joukosta. Kuivat hakemukset jäivät huomiotta, jos vain väitin olevani innostunut ja osaava, mutten avannut tätä jollain pienellä yksityiskohdalla. Kirjoitin SKS:n hakemukseeni ihastuneeni tietokirjallisuuteen, ja näytin tämän mainitsemalla, että olen viimeksi unohtunut junaan lukemaan juuri tietokirjaa tietokirjallisuudesta, vaikka yleensä tällaista uppoutumista pidetään lähinnä kaunokirjallisuuden taitona. Toisaalta sekin, että olen lukenut suomen kielen lisäksi kotimaisesta kirjallisuudesta pää- ja sivuaineopinnot, tietokirjallisuutta erikoisalaopintoinani ja viestintää maisterintutkinnon sivuaineenani, on melko täydellinen paketti kustannustoimittajaksi. Olen myös napsinut kursseja sieltä täältä, ja lukenut pari kurssia erityispedagogiikkaa, pari kurssia filosofiaa, yhden kognitiotiedettä, yhden sukupuolentutkimusta ja muutakin. Eräs haastattelija (ammatiltaan siis kustannustoimittaja) sanoi hänkin lukeneensa paljon kaikkea sieltä täältä vain kiinnostuksestaan eri aloihin ja että hänen ystävänsä huomautti: "Eihän tuossa ole mitään järkeä, eivät nuo sekalaiset kurssit valmista sinua mihinkään!" Mutta kustannustoimittajan työhön kiinnostus eri aloihin nimenomaan valmistaakin! Erityisesti tietokirjallisuuden kustantajan tulee työssään toimia epäilijänä, ja yleissivistys sekä laajempikin sivistys tulevat siinä tarpeeseen.

Vaikka hakemuksen lähettäminen toisensa perään on raskasta (jokaiseen kustantamoon kun pitää tutustua tarkasti ja hakemus tehdä heidän toimintatapojensa perusteella), siitä myös oppii. Ja joka kerta kun pääsee haastatteluun asti, tietää tehneensä jotain oikein. Haastatteluistakin oppii valtavasti siitä, miten kustantamoissa työskennellään. Seuraavassa haastattelussa yleensä tulee mieleen jokin kysymys, joka oikeastaan heräsi edellisen haastattelun jälkeen. Ja kysymällä jotain, mikä näyttää itsellä olevan jo jotain perustietoa kustantamojen toiminnasta, on myös varmasti hyödyllistä.

Olen miettinyt, voiko harjoittelun ja kokemuksen puutetta korvata jotenkin. Esimerkiksi tuomalla esiin käyneensä editointikurssin, joka on auttanut tiedostamaan, mitä eri rooleja kustannustoimittajilla on. Kokemuksen arvostaminen kuitenkin kumpuaa juuri siitä, ettei mikään tutkinto suoraan valmista kustannustoimittajaksi, ja tähän hommaan halutaan ensisijaisesti joku sellainen, joka ymmärtäisi edes hieman, miten käytännön tasolla kustantamoissa toimitaan. Palkatonta kokemusta voisi varmasti myös keräillä some-ryhmistä, joissa kirjallisuuden ystävät toisinaan kyselevät esilukijaa, oikolukijaa tai "developmental"-tyyppistä editoijaa käsikirjoitustaan tarkistamaan. (Kurssilla tosin esilukijuus tai alpha ja beta readerin roolit kuuluivat osaksi developmental editorin toimenkuvaa samoin kuin kirjoitusvalmentajan eli book coachin ja "varsinaisen" kehityseditoijan roolit.)

Lopuksi haluaisin toivottaa kaikille onnea työnhakuprosesseihin ja sen oman alan löytämiseen. Vaikka kukaan ei tuntuisi vastaavan hakemukseen, ei kannata luovuttaa! Kun muistuttaa työnantajille olemassaolostaan kerran tai kaksi vuodessa, viesti varmasti menee perille: Olen sinnikäs ja tahdon tosissani töihin kustannusalalle (tai mille alalle ikinä hakeekin). Itselle se oma ala olisi kyllä ehdottomasti kustannusala, sillä pääsisin hyödyntämään oikolukuosaamistani ja samalla tutustumaan uutuuskirjoihin sekä parantelemaan niitä, jotta suomalaisilla olisi pian taas uutta, mahtavaa ja vaikuttavaa lukemista! Kustannusalalla työskentely olisi mielestäni merkityksellistä ja sopivan haastavan kuuloista. Varmaan oikeastaan kaikki "tyydyttävän" (fulfilling) työn kriteerit täyttyisivät kustannusalan kohdalla: jonkinasteinen vapaus, itsenäisyys, luovuus, haastavuus, merkityksellisyys ja palkka (ei tosin kaikkein paras korkeakoulutetulle etenkään aluksi, mutta ehkä parempi kuin esimerkiksi varastotyöläisen, jollainen olen ollut opintojen ohessa).

Työn hakeminen on yksinäistä, joten vertaistuki ja ystävien tuki ovat tärkeitä! Urapalveluilla on paljon työpajoja, joissa pääsee hiomaan CV:tään ja kertomaan työnhakukokemuksistaan. Olen itse ilmoittautunut 12. syyskuuta järjestettävään "Taitavaksi työnhaussa" -työpajaan. Vaikka toisinaan meinaa kehkeytyä mielessä hieman katkeria ajatuksia ja ajatusmalleja, jotka korostavat alan sisäistä kilpailua, suurin apu itselleni työnhakuprosessissa on kuitenkin ollut vertaistuesta. Ulkomailla tuotettujen videoiden tai ulkomaisten kurssien tekijöiden ja osallistujien kanssa ei tosin oikein olekaan kilpailua, kun työskentelemme eri maissa ja eri kielillä. Joka tapauksessa koen, että olisi velvollisuuteni jakaa tietoani, vaikka on hyvinkin mahdollista, että tätäkin lukee lähinnä sellaiset ihmiset, joilla on jo oikeastaan enemmänkin tietoa ja kilpailukykyä kuin minulla. Surullisehko tosiasia kuitenkin on, että suurenkin innostuneisuuden ja työhalukkuuden ohi menee pienikin kokemus, jopa vaikka tarjoaisi itseään palkattomaan harjoitteluun. Meidän innokkaiden mutta kokemattomien kustannusalasta haaveilevien voi siis olla hyvä pitää yhtä! <3

Minulla on kaikkialla mukanani pieni vihko, johon voin kirjoittaa ajatuksiani. Kirjoittaminen auttaa minua käsittelemään stressiä ja saamaan unta helpommin. Jos huomaan ison osan päivästäni menevän tulevaisuuden stressaamiseen, yritän kirjoittaa tavoitteeni tai huoleni ylös konkreettisesti. Tämän jälkeen pärjään ehkä viikon stressaamatta sillä listalla, ja seuraavalla viikolla teen lähes saman listan uudelleen, kun stressi tulevaisuudesta pyrkii jälleen pintaan. :D Margareta Magnussonin Döstädning on muuten aivan mahtava kirja, joka on saanut minut motivoitumaan siivoamisesta ja turhasta tavarasta eroon hankkiutumisesta aivan uudella tavalla!