Käsikirjoitukseni alkaa olla valmis

Olen saanut editoitua NaNoWriMo-käsikirjoitustani sen verran paljon, että pian on aika lähettää se kustantamokierrokselle. Editoin sen kahdesti läpi kunnolla, ensin paperilla ja sitten koneella. Ensimmäisten editointikierrosten idea oli lähinnä korjata epäloogisuudet ja lihottaa tekstiä. Tämän jälkeen tarkastelin tekstiä ikään kuin eri linssien läpi, ja keskityin lähinnä hahmoihin, sitten dialogiin... Pyrin kuitenkin jättämään itselleni myös energiaa kässärin kunnolliseen editointiin ulkopuolisen lukijan ohjeiden kanssa, josko joku kustantamo tästä kiinnostuisi. 

Leikin usein Canvalla ihan vain tylsyyksissäni. Käytin vajaat puoli tuntia yllä olevaan kuvaan, jonka olisi tarkoitus kuvata käsikirjoitukseni teemoja. Kässärini on nimittäin hyvin "teemavetoinen". Toisaalta meinaan myös oman kässärini kohdalla sekoittaa aiheen ja teeman, sillä esimerkiksi masennusta vastaan kamppailu on ennemminkin kirjan aiheita, vaikka miellän sen helposti pääni sisällä teemaksi. Tärkeitä teemojakin kirjassa kuitenkin on, ja kannen merkityksiä voi pohtia paremmin kirjan luettuaan. Vaikka tuskin tuo Canvalla pieraistu kuva kirjan kanneksi päätyykään. :D

Teemat ja aiheetkin auttoivat minua kirjoittamaan tämän, sillä niistä kirjoittaminen tuntui tärkeältä. Kirjoittamisessa kannustivat myös monet ystäväni ja nettituttuni, joiden mukaan kirja kuulostaa tärkeältä. Kässäri käsittelee lievän masennuksen lisäksi yksinäisyyttä, merkityksettömyyttä, onnellisuuden ja tarkoituksen etsimistä sekä kirjoittamista.

Rakastan metaforia, vertauskuvia ja symboliikkaa, joten niitä on melko paljon kirjassa, ja teemat tulevat osin esille juuri niiden kautta. 

Kuvailisin kässäriäni psykologiseksi romaaniksi ripauksella fantasiaa, mutta maaginen realismi tai reaalifantasia voisivat myös sopia siihen. Kirjoitin ensisijaisesti aikuisille, mutta kirjassa ei ole raakuuksia tai mitään lapsille sopimatonta. Nuoret eivät todennäköisesti saisi teemoista aivan kaikkea irti. Tai ehkä aiheistakaan.

Päähenkilö on kolmekymppinen mies, joka on hukassa itsensä ja elämänsä suhteen, vaikka päällisin puolin kaikki onkin hänen elämässään varsin hyvin. Kysymykset elämän tarkoituksesta valvottavat häntä öisin. Hän aloittaa kirjoittamisharrastuksen ja päätyy sitä kautta fantasiamaailmaan, jossa hänellä on tehtävä ja jonne hän haluaisi mahdollisimman usein takaisin. Kirjoittaminen ei kuitenkaan suju aivan suunnitellusti, eikä hän oikein ymmärrä, miten hänen "kykynsä" toimii tai että onko se edes kyky.

Hämmentävä samankaltaisuus Linnan esikoisteoksen kanssa

Miten kirjani ovat syntyneet? -kirjasarjan ensimmäisessä osassa Väinö Linna kertoo esikoisromaaninsa syntyprosessista. Hän aloitti kirjoittamisen sodan aikana vuonna 1942 reportaasimaisena kertomuksena hänen komppaniansa vaiheista. Hän ei suunnitellut kirjailijanuraa vaan kaipasi vain rahaa ja ehkä nimensä julkisuuteen. Kustantajan palauttaessa käsikirjoituksen, hän luopui yrityksestä, mutta tästä jäi kuitenkin hänen mieleensä haaste, joka iti armeijan aikana tietoiseksi päätökseksi. Jo tässä kohtaa lukiessani samaistuin kertomukseen, sillä pidän haasteista ja kirjoittamista juurikin sellaisena.

Sodan jälkeen Linna luki kirjatolkulla kaunokirjallisuutta sekä filosofisia ja tieteellisluontoisia tietokirjoja. "Yleisesti ottaen luin melkeinpä kaiken keskeisen suomen kielelle käännetyn maailmankirjallisuuden Jumalaisen näytelmän kolmatta osaa myöten, johon uskon monien muiden innon kukistuneen." (s. 60) Hän kirjoitti lukiessaan jatkuvasti, ja hänen kirjoittelunsa alkoi jossain vaiheessa tähdätä kaikki saman teeman alle Päämäärä-nimiseksi esikoisteokseksi. Linna pohtii, että hän kirjoittamalla lähinnä purki lukemansa ja että hän luki ehkä aivan liikaa. "Kirja on kömpelö ja kaoottinen, koska koko minun ajatusmaailmani oli kaoottinen. Olin imenyt tajuntaani liian monenlaatuista ilmaisua ja liian monenlaisia maailmankuvia, etten kyennyt tuota kaaosta perkaamaan. Nykyisellä kielellä puhuen sanoisin, että olin tosiasiassa tuolla lukemisella itse tuhonnut identiteettini tavalla, joka jälkeenpäin ajatellen tuntuu jopa hieman arveluttavalta." (s. 60)

Tässä kohtaa poskiani alkoi jo punoittaa. Kaikki liiasta lukemisesta ja teeman alle kirjoittamisesta esikoisteoksen nimen samankaltaisuuteen alkoi kuulostaa liian samanlaiselta. Ei kai minunkin käsikirjoituksestani ole tulossa rakenteeton sekava vyyhti ajatuksia? Toisaalta olen kirjoittanut noin kahdeksan vuoden ajan joka viikko ajatuksiani juuri tuossa tarkoituksessa, ja nyt kirjoitin kunnolla suunnitellen tietyn rakenteen ympärille fiktiokirjan. Ehkä olen onnistunut pitämään erillään nämä tarpeet selvittää ajatuksia ja luoda romaani.

Päämäärässä päivätyöläinen Valte Mäkinen tavoittelee kirjailijuutta. Wikipedian mukaan Mäkinen on Linnan omakuva. Mäkinen taistelee saavuttaakseen päämääränsä, ja hänen elämänsä on henkisesti tyhjää. Romaania kuvataan tapahtumiltaan niukaksi.

Myös Tarkoituksen päähenkilö kirjoittaa, mutta hän ei ikinä näe kirjoittamista tarkoituksenaan. Päähenkilö ei ole omakuvani kuin ehkä 30-prosenttisesti. Toiset 30 % lainasin eräästä tutustani ja loput 40 % näkisin ihan vain fiktioksi tai kasaksi tiedostamattomia lainauksia sieltä täältä. Tarkoituksen päähenkilö etsii elämäänsä sisältöä, merkitystä ja tarkoitusta. Kirjoittaminen kyllä toimii siihen välineenä, sillä sen avulla hän pääsee pois tästä ahdistavasta työ- ja mediakeskeisestä maailmasta luonnon keskelle utopialta muistuttavaan fantasiamaailmaan. Romaanissa tapahtuu oletettavasti paljon enemmän kuin Linnan Päämäärässä.

Linna otti vaikutteita etenkin Dostojevskilta. Aloin miettiä, olenko itse ottanut vaikutteita. Tyylini ja ääneni ovat kehkeytyneet jo aiemmin, sillä olen kirjoittanut niin paljon. Toki ne voivat vieläkin muuttua vuosien saatossa. Tunnistin vaikutteiksi joskus vuosia sitten katsomani Kurtzgesagtin videon "Optimistic nihilism" sekä lyhyen äänikirjan Beyond Happiness Jennifer Guttmanilta.

Vaikutteita mietittyäni aloin etsiä lisää filosofisia ja psykologisia tietokirjoja, joita kahmin, siis kirjoitettuani jo ensimmäisen version. Editointikierroksilla lisäsin näistä joistakin yhden tai kaksi ajatusta johonkin kohtaan. Nyt mietittynä tämä oli hauska osuus kirjoitusprosessiani, sillä etsin tietoisesti vaikutteita editointivaiheessa. Tai eivät ne ehkä enää vaikutteita sanan varsinaisessa merkityksessä ole siinä kohtaa. Yleensä kirjoja kahmitaan kirjoittamisen taustatyövaiheessa, mutta oman käsikirjoitukseni kohdalla oli ehkä parempikin kirjoittaa ensin ensimmäinen versio ja sitten tarvittaessa lisätä kutkuttavia ja kirjaan sopivia ajatuksia sinne tänne. Suurin osa kirjoista jäi kyllä vain omaksi lukunautiskeluksi. Niiden kutkuttavat ajatukset eivät sopineet kirjaani, oman henkilöhahmoni kasvuun.

Päämäärä on nyt lukulistallani. Toivon, että se ei ole liian samankaltainen. Ainakin juoni ja tapahtumat ovat aivan erilaisia, sillä kirjamme kuuluvat eri genreihinkin. Toisaalta jos käsikirjoitukseni paljastuu yhtä sekavaksi rakenteettomaksi kirjainmössöksi, ehkä minullakin on mahdollisuuksia kirjoittaa joskus omat Tuntemattomani ja Täällä pohjantähden alla -trilogiani.

Minä kirjoittajana

Kirjoitustyyliäni voisi kuvailla painottavaksi eikä esimerkiksi Venhomaisen harhailevaksi. Käsikirjoitus on (vielä) melko lyhyt (170 sivua), sillä pyrin siihen, ettei kirjassa olisi mitään turhaa. Lyhyehkö kirjan nimi voisi kuvata tyyliäni hyvin. Nimeksi ei siis kannattaisi keksiä mitään sensuuntaista kuin "Tarkoituksen merkityksellisyydestä ja merkityksen tarkoituksettomuudesta".

Minulla on hyvät eväät kirjoittajaksi ja sellaisena kehittymistä varten, sillä olen suomen kielen maisteri ja opiskellut lisäksi kirjoittamista, kotimaista kirjallisuutta, tietokirjallisuutta, viestintää sekä filosofiaa. Kustantamojen työtä ainakin helpottaa se, etteivät kirjoitukseni kaipaa juurikaan oikolukua. Aina jotain aivopieruja jää, etenkin pilkkuja paikkoihin, joihin ne eivät kuulu. En ole vielä edes aloittanut tämän käsikirjoituksen kielellistä oikolukua, sillä se on paras tehdä viimeiseksi. Kirjoittamisen opiskelu ja vapaan kirjoittamisen harrastaminen ovat edistäneet myös luovan kirjoittamisen taitojani.

Silti olen kirjoittajana melko aloitteleva. Tämä on vasta toinen kokonainen kirjoittamani käsikirjoitus. Tyylini on tässä kaunokirjassakin paikoin esseistinen, enkä ole varma, minkä verran se häiritsee lukijoita. Itseäni sellainen ennemmin miellyttää. Uskon, että käsikirjoitukseni kaipaa vielä kunnollista editointia, useamman kierroksen verran. Minulla on edelleen tapana kertoa joskus liian vähän ja liian tiiviisti. Tarvitsen ulkopuolisia mielipiteitä, jotta näen, onko jokin kohtaus liian nopea tai kannattaisiko joitakin kappaleita purkaa kahtia, ja mihin kohtaan tarvitaan punaisen langan yhteensolmimista. Pääni sisällä yhteydet ovat välillä selviä, mutta lukijat eivät niitä aina hahmota samalla tavalla. Tämä on tosin enemmänkin tietokirjoittamiseeni liittyvä piirre.

Lisää kirjoitusprosessistani

Kun luin tietokirjoja vaikuttuakseni lisää, tein samalla lähdeluettelon. Kirjassa ei tietenkään ole lähdeviitteitä, mutta mietin, että voisin kirjoittaa loppuun lyhyen epilogin vaikutteistani. Se voisi lisätä lähdekriittisyyttä. Sanna Nyqvist kirjoittaa artikkelissaan Kenen sanat ja tarinat? Tietokirjallisuus kaunokirjallisuuden lähteenä siitä, miten 2000-luvulla on herännyt keskustelua kaunokirjallisten teosten lähteistä. Nyqvist kirjoittaa: "Venla Hiidensalon historiallisen romaanin Sinun tähtesi (2017) arvostelussa kriitikko ja tietokirjailija Helena Ruuska kehui romaanin tarkkaa ajankuvaa mutta huomautti lähdetietojen puutteesta: ”Kirjailija olisi voinut merkitä lähdeluetteloon tarkemmin, mistä hän on minkin ajankuvan napsinut. Mutta kaunokirjailijan ei tarvitse tietokirjailijan tavoin merkitä lähteitään. Outo perinne.”" Alaviitteessä Nyqvist mainitsee vielä, että "Hiidensalon romaanin lopussa on laaja kiitososio, jossa mainitaan useita tietokirjailijoita, sekä lisäksi listamuotoinen lähdeluettelo. Ruuska olisi siis toivonut tätäkin tarkempaa lähteiden dokumentointia."

Kiinnostaisikohan ketään sellainen epilogi, jossa kertoisin lukemistani kirjoista ja siitä, miten ja mihin kohtiin käsikirjoituksessani ne vaikuttivat? Esimerkiksi tuo Beyond Happiness toimi enemmänkin välineenä yhdelle teemoista, sillä tyytyväisyys ei ehkä oikeasti ole onnellisuutta parempaa. Tai jokainen voi tietysti muodostaa omat mielipiteensä.

Lähteet toisaalta saattavat häiritä kustantajia enemmän kuin lukijoita. Lukija voi helposti skipata epilogin ja lähdeluettelon, mutta osa kustantajista silti piilottaisi lähteet mahdollisimman huolellisesti jopa tietokirjoistakin.

Eräs hauska vaihe kirjoittamisprosessissani oli myös mietintä siitä, miten teknologia voisi auttaa minua kirjoittamaan paremmin. Käytin käsikirjoitukseni sivulla, joka teki sen sanoista sanapilven. Useimmiten kässärissä esiintyivät sanat: mutta, että, oli, tai, hän, kun, sen, mitä, sitä, Emilia, ehkä, kuin, olisi, olin, sivu (sivunumeroiden edessä luki sana sivu), vaikka, edes, mitään, niin, nyt, jos, ollut, vain, sitten, hänen... Yritin etsiä sanapilven avulla maneerimaisesti toistuvia sanoja, sillä minusta tuntui että päähenkilöni katseli liikaa. Sanapilven verbeistä erottuvat aiemmin mainittujen lisäksi lähinnä sanoi, tuntui, olla, näytti, sanoin, kysyin, kysyi, olimme, katsoin ja halusin. Vielä pienempinä voi bongata sanat tunsin, vastasi, alkoi, olivat, tuli, mietin, tietää, tuntunut, voisin... Kaikki pilven sanat ovat melko yleisiä, joten monille näistä voi etsiä synonyymeja. Sanojen etsimisessä auttaa myös teknologia: CTRL+F ja synonyymien miettimisessä netin synonyymisanakirjat.

Kiinnostaisiko käsikirjoitukseni ketään teistä? 

Kommentoikaa vaikka anonyymina! <3