Epäonnistuminen

Kuuntelin eilen Kirjoittamisesta-podcastin vanhaa jaksoa (J2: Kustannustoimittamisesta, 2017), jossa kustannustoimittajavieraista toinen sanoi jotain siihen tyyliin, että vasta sitten kun on käynyt useamman kerran niin, että kilpaileva kustantamo vie käsikirjoituksen, jonka itse hylkäsi, voi sanoa itseään kustannustoimittajaksi.

Tunsin itseni oudon inspiroituneeksi tuosta lauseesta. Jaksossa puhuttiin kustantamisesta kirjoittajien näkökulmasta, ja puheeksi tulivat myös hylsyt, joita jokainen kirjoittaja joskus kohtaa.

Hylkäyskirjehän ei välttämättä tarkoita, että kirjoittaja olisi huono, vaan käsikirjoitus ei vain sovi kustantamon senhetkiseen kustannusohjelmaan. Joskus on kyse jopa vain siitä, ettei kustannustoimittajilla ole riittäviä taitoja sen editointiin.

Isäni ja äitipuoleni kotona on pieni kyltti, – lasinen tai kivinen, en muista – jossa lukee:

"Älä ylpeile sillä, ettet ole koskaan kaatunut, vaan sillä, että olet aina noussut ylös."

– Kiinalainen sananlasku

Pienenä hoidin myös hevosia, en juurikaan ratsastanut, mutta muistan silti sanonnan: "Vasta sitten, kun olet pudonnut hevosen selästä sata kertaa, voit sanoa itseäsi kokeneeksi ratsastajaksi."

Aloin miettiä, mihin kaikkeen muuhunkin tämä pätee. 

Useimmat hakevat nykyisin ainakin sataan työpaikkaan, ennen kuin saavat töitä. Työntekijäkään ei ole aina huono, kuten eivät käsikirjoituksetkaan, mutta saattavat sattua väärään aikaan tai hakea väärään työpaikkaan. Aina pätevintä ei valita, vaan joku joka sopii paremmin työpaikan henkeen tai jonka kasvot miellyttävät enemmän rekrytoijaa. Joskus joku voi olla liiankin pätevä, vähän kuten liian vaativa runokäsikirjoitus runoja koskaan editoimattoman kustannustoimittajan käsissä.

En tiedä, mikä olisi sopiva määrä hylkäyskirjeitä, ennen kuin voi kutsua itseään kirjailijaksi, mutta epäonnistuminen onnistumista ennen kuulostaa kuitenkin paremmalta kriteeriltä, kuin se, että onnistuu kertaheitolla vain koska on vaikkapa julkkis tai kustannuspäällikön läheinen.

Kustannustoimittajana ja toki muissakin ammateissa pelkästään kilpailijalle häviäminen ei ole ainoa epäonnistuminen. Kaikki tekevät virheitä työssään. Minkälaiset epäonnistumiset sopisivat tähän? Se, että unohtaa sähköpostiviesteissä tarpeeksi sosialisointia viestien alusta ja lopusta? Se, että valmiiseen kirjaan jää aina jokin lyönti-, taitto- tai oikeinkirjoitusvirhe?

Kaikki ehkä tietävät järjellä, että epäonnistuminen ei tarkoita, että pitäisi luovuttaa tai että olisi aivan huono ja kelvoton jossakin. Kaikki epäonnistuvat joskus. Menestyneet ovat epäonnistuneet tarpeeksi monta kertaa menestyäkseen.

Etenkin huijarisyndroomasta kärsivät saattavat kuitenkin reagoida epäonnistumisiin liiankin voimakkaasti. Asiaan vaikuttaa myös, jos palautetta on antanut joku muu kuin itse, ja vielä enemmän, jos palaute on annettu huonosti.

Tämän postauksen tarkoitus on siis olla kaikille muistutus siitä, että epäonnistumisista kannattaa oppia ja olla kiitollinenkin!

Jälkeen päin on helpompi tajuta, miten paljon epäonnistumiset ja vaikeudet ovat kasvattaneet, vahvistaneet ja auttaneet elämässä (vaikka toki ne hidastavatkin ja vaikeuttavatkin), mutta miten voisi muistaa tämän juuri sillä hetkellä, kun on vaikeaa? Jokainen tarvitsisikin ehkä toisinaan elämäänsä viisaan velhon, joka kertoo, että sinun on tarkoituskin kulkea juuri se polku jota nyt kuljet. Muilla aikajanoilla sinulla voi olla helpompaa, mutta niillä sinusta ei tule yhtä voimakasta kuin nyt. Tai ehkä tämä olisi helpompaa, jos uskoisi kohtaloon.

Jos haet töitä tai jos haluat saada kässärisi julkaistuksi, on jopa parempikin, jos tiedostat huonot puolesi. Sen tiedostaminen ja sanoittaminen voi olla todella hyödyllistä työhaastattelussa tai saatekirjeessä.

Sitten vain kehittämään itseään ja oppimaan epäonnistumisista!

Joskus kehittyminen on helppoa, kun tietää, missä piilee vika. Joskus joutuu muuttamaan työskentelytapojaan paljonkin. Joskus voi olla parempi muokata ennemmin ympäristöään kuin itseään, esimerkiksi jos ei meinaa päästä ylös aamuisin, ei kannata pitää herätyskelloa vieressä vaan muutaman askeleen päässä sängystä.

Hyvää syksyä kaikille! Pitäkää huolta itsestänne ja pysytään positiivisina, vaikka tämä onkin putoamisen ja kaatumisen aikaa ainakin englanninkielisille sekä puille ja perennoille. :)

Kuva tehty Canvalla.