Kun kustantamo ei ota käsikirjoitusta julkaistavakseen

Sain juuri ensimmäisen hylkäyskirjeeni! Olen lähettänyt käsikirjoitukseni vain yhteen paikkaan kerrallaan, vaikka jotkut laittavat kirjoituksensa ennemmin useampaan paikkaan ja sitten taas uudestaan useampaan. Itseäni pelottaa se tilanne, että joutuisin kustantamojen väliseen kilpailutilanteeseen, vaikka tiedänkin sen olevan pelkästään positiivinen asia käsikirjoitukselle.

Lähetin hieman omaelämäkerrallisen käsikirjoitukseni keväällä, ja kesälomien aikana sillä kesti melko kauan kustantamossa. Toisaalta otan keston hyvällä! Kustantamo oli antanut aika-arvioksi 1 - 3 kuukautta, ja käsikirjoitus oli kustantamossa muutamaa päivää vaille 4 kuukautta. Olisi pahempi, jos käsikirjoitus hylättäisiin aivan ensimmäisen parin viikon aikana. Jos kirjoitus on pidempään kustantamolla, sitä ehkä edes harkitaan julkaistavaksi.

Kun ensimmäinen hylkäyskirje tulee, ei ole aika luovuttaa. Kustantamot saavat tuhansia käsikirjoituksia, ja isoimmatkin huolivat niistä vain 1 % verran kustannusohjelmaansa. Aina kustantamot eivät hyväksy edes teoksia, joista myöhemmin tulee bestsellereitä. Useissa englanninkielisissä listauksissa mainitaan, että esimerkiksi Stephen Kingin Carrieta, J.K. Rowlingin Harry Potter and the Philosopher's Stonea tai Anne Frankin The Diary of a Young Girl -teosta ei meinannut useampikaan kustantamo hyväksyä kustannusohjelmaansa. Suomessa ainakin Juha Vuorisen myyntimenestystä Juoppohullun päiväkirja ei halunnut jokin painotalo painaa ja kutsui sitä vielä roskaksi. Vuorinen päätyi tekemään omakustanteita. Minua tosin hieman hämmentää tuo, ettei painotalo painaisi jotain, josta asiakas maksaa, eli en tiedä, onko tuossa kohtaa Wikipediassa tarkoitettu ennemmin kustantamoa. Painotalon kautta painattaminen ja itse kustannusten maksaminen on nimittäin omakustantamista.

Vaikka oma käsikirjoitus ei bestselleriksi yltäisikään, ei sen kanssa kannata silti luovuttaa! Lähetin käsikirjoitukseni melko ajoissa kustantamolle, vaikka koin sen olevan hieman keskeneräinen, koska halusin keskittyä opintoihini hetken aikaa. Kirjoittaminen vei liikaa aikaa lukemiselta. Tämä toimikin, ja kun elokuussa Nuoren Voiman Liiton arvostelupalvelu aukesi taas kesätauolta ja minä olin vuorostani kesälomalla, lähetin käsikirjoitukseni sinne arvosteltavaksi. Hioin kirjoitustani muutenkin, mutta muiden kommentit ovat tässä mittaamattoman tärkeitä. Ja palautetta sainkin!

Korjailtuani tekstiäni tarpeeksi uskalsin nyt lähettää sen toiseen kustantamoon. Pidän odotukseni matalalla, mutta oloni on silti hyvä. Erityisesti arvostelupalvelun paranteluehdotusten, kehujen ja kannustuksen takia jaksoin kehittää tekstiäni. Vaikka kustantamot eivät annakaan palautetta yleensä kirjoista, jotka eivät sovi kustannusohjelmaan, liitin saatekirjeeseeni Waltarin tyyliin toivomuksen kertoa kirjoituksen pahimmat heikkoudet.

Lyhyesti toimintaohje ensimmäisen kustantamon hylkäämisen jälkeen on siis: hio tekstiä ja lähetä kirjoitus toiseen kustantamoon. Minun täytynee lähestyä esilukijoita tai vastaavia, jos tästä toisestakin kustantamosta tulee hylkäyskirje.

Myös omakustantaminen (esimerkiksi BoD:llä) on vaihtoehto, mutta kirjoitan siitä joskus toiste lisää!

Onko teillä samanlaisia tai erilaisia tuntemuksia hylkäyskirjeistä?

Kuva: Brett Jordan (pexels.com)