Tietokirjahaaste 2024
Viime vuonna tietokirjahaaste jäi hieman kesken, sillä työnteko vei vapaa-ajan ja voimiakin kesästä eteenpäin. Olen kuitenkin lukenut työnkin ohessa kirjoja, ja luenhan minä työksenikin, joten miksikäs en yrittäisi uudelleen tänä vuonna!
Tässä on vasta muutama lukemani kirja, kun kaikista ei voi käsittääkseni vielä julkaista arviota ennen julkistamista/julkaisemista.
Kuvissa kirjojen kannet.
1. Vuonna 2024 ilmestynyt tietokirja
2. Palkittu tietokirja
3. Suomalainen tietokirja
SKS, 2012
KL: 86.14 Kansanrunouden historia ja tutkimus
Minulla oli tänä keväänä pienimuotoinen mytologia-hyperfiksaatio, ja ahmin kymmenkunta mytologia-aiheista kirjaa niin tiedon kuin kaunonkin puolelta. Tämä teos jäi erityisesti näistä kirjoista mieleen, vaikka tässäkin paljon viitataan myös Martti Haavion mytologia-kirjoihin.
Lukiessani tätä kirjaa innostuin erityisesti myös kansanrunoudesta ja loitsurunoista. Haluan nyt kuumeisesti loitsurunoja myös omaan hyllyyni!
Lisäksi vahingossa innostin kumppanini ja jopa hänen isänsä juttelemaan kansanrunoudesta ja runonlaulannasta. Harmi vain, että kirjasta ei ole saatavilla e-kirjaversiota, josta kumppanini näkörajoitteinen isäkin voisi nauttia. Selvisi kuitenkin, että he ovat sukua jollekin kuuluisalle runonlaulajalle.
Kirjassa on paljon kiinnostavaa tietoa myös Kalevalasta, uskomuksista ja esikristillisistä perinteistä (esimerkiksi siitä, miten tavallaan ei-patriarkaalinen vaikka toisaalta myös patriarkaalinenkin itämerensuomalainen kulttuuri oli ennen kristinuskon vaikutusta). Uhrikivet, -puut ja -aitat sekä eläinseremonialismi eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Naiseuskäsitykset olivat myös mielenkiintoisia; en esimerkiksi ollut aiemmin tajunnut, että Kalevalassakin monet naiset elävät ja lisääntyvätkin ilman miehiä!
Vanha suomalainen kulttuuri korostuu kirjassa nimenomaan pyyntikulttuurina, ja se selittää monia mytologioita, tarinoita sekä astraalimytologiaa.
Vahva suositus kaikille mytologioista vähänkään kiinnostuneille! 💕
4. Sosiaalinen media
Basam Books, 2024
KL: 30 YLEINEN YHTEISKUNTATIEDE
Tämä teos on niin monitieteellinen, että sille oli hankala keksiä kirjastoluokitusta. Se on osittain yhteiskuntatiedettä, viestintää, psykologiaa, politiikantutkimusta, filosofiaakin.
Kirja vei mukanaan heti alusta alkaen, oikeastaan jo lämpimästä omistuskirjoituksesta saakka. Lyhyessä esipuheessa kerrotaan teatterista, joka joutui muuttamaan Uppo-Nalle-teatteriesitystä, sillä rokotevastainen bloggaaja ja tämän seuraajat suuttuivat sen "rohkeusrokotteesta" ja alkoivat jopa uhata teatteria väkivalloin.
Verkossa verbaalista väkivaltaa väheksytään radikaalisti. Usein sanotaankin, ettei nettiin kannata edes mennä, jos ei ole valmistautunut siihen, että "netissä saa sanoa mitä vaan". Se kuulostaa älyttömältä, jos muistaa verbaalisenkin väkivallan olevan väkivaltaa, tarkoituksellista tuskan aiheuttamista ja toisten satuttamista.
Hämäri kirjoittaa erittäin hyvin, punainen lanka mukana ja tutkimuksesta omaan tai kollektiiviseen kokemukseen seilaten, kuitenkin niin, että on selvää, mikä on tutkimusta ja mikä kokemusta. (Tästä hän myös mainitsee myös alussa, kuten viestinnän tutkimuksissa on nykyään käsittääkseni joskus tapana: mistä lähtökohdista/näkökulmista kirjoitetaan?)
Kirja on juuri sellaista, mitä itse tietokirjalta kaipaan. Jatkuvaa kiinnostavaa tietotykitystä, kuin selaisi somea. Mielenkiinto ei ehdi herpaantua, kun joka sivulla on uusi aivoja kutkuttava tiedonmuru tai ajatus, esimerkiksi liittyen tietoon, väkivaltaan, vihaan ja muihinkin tunteisiin, välinpitämättömyyteen, viesteihin (viestinnässä), vapauteen, julkisuuteen, empatiaan, opittuihin malleihin, polarisaatioon, valtaan ja vastuuseen. Kirjassa on myös ajatuksia siitä, mitä meidän tulisi sitten tehdä ongelmien ratkaisemiseksi.
Hassuna huomiona myös v-sanojen paljous. Jo kirjan nimi on lyhennettynä VVV. En tiedä, miksi se huvitti itseäni. 😅
5. Lähi-itä
6. Kultit ja lahkot
7. Aivot
The Power of Embracing Our Hidden Neurodiversity
Monoray, 2022
KL: 59.55 Hermosto. Neurologia
Luin alkuvuonna monia autismista ja ADHD:sta kertovia kirjoja, ja tämä jätti minuun syvimmän vaikutuksen. Kirja oli samaistuttava heti alun nepsypiirteiden tajuamisesta syvemmälle kirjaan.
Devon Price on psykologi, jolla oli itselläänkin ennakkoluuloja esimerkiksi autisteja kohtaan, kunnes hänen perheessään huomattiin näitä piilotettuja piirteitä: muutokset ovat heille erityisen hankalia, he pysyttelevät mieluiten kotona kuin matkailevat, ruokien tekstuurit häiritsevät heitä...
Autismiin liittyy suuresti käsityksiä, jotka koskevat vain pientä osaa autisteista ja ovat vaarallisiakin isolle osalle autisteista. Esimerkiksi lause "No kaikillahan on nykyään autismi" vähättelee selvästi autismin rajoittavuutta. Vaikka kaikilla olisi jokin piirre, jonka voisi liittää autismiin, eivät kaikki ole autisteja. Autistit ovat englanniksi "disabled", koska autistinen ihminen ei usein pysty toimimaan samalla tavalla kuin muut ei-autistiset ihmiset ja jos voivatkin, se on heille erityisen rankkaa.
Kirjassa on erittäin paljon havainnollistavia ja samaistuttavia esimerkkejä – ja ennen kaikkea tuoretta, tutkittua tietoa.
8. Tapakulttuuri ja etiketti
9. Lukeminen
Basam Books, 2023
Suomentaja: Sampsa Laurinen
KL: 86 KIRJALLISUUSTIEDEKirjassa on Proustin essee Lukija (Sur la lecture) ja lisäksi suomentaja Sampsa Laurisen jälkipuhe. Lukija julkaistiin alun perin esipuheena John Ruskinin kirjassa Sesame and Lilies (1865).
Olen aiemminkin saattanut mainita, että rakastan Proustin etsiskelevää tyyliä. Sitä lukiessa tulee tunne, ettei ole mihinkään kiire. Tämän lisäksi esseessä kuvaillaan mm. helteisenä päivänä lounaan jälkeen lukemaan vetäytymistä, joten lukiessa tulee todellakin raukea ja rauhoittunut olo. Samanlainen kuin lapsuuden kesinä, kun ei ollut koulua ja sai lukea pihakeinussa ja välillä torkahtaakin siihen. Kappalejakoja voi olla aukeamalla vain yksi, ehkä jopa kaksi, joten lukiessa tulee samaan aikaan tunne, että kirjaa ei voi jättää kesken, ja samalla tunne, että sen voi jättää kesken koska vain.
Proust käsittelee myös lukemisen vaarallisuutta ja yksinäisyyttä. Näiden aihepiirien kohdalla muistaa lukevansa vanhaa kirjaa, sillä nykytiedon mukaan lukijat eivät ole passiivisia vastaanottajia vaan aktiivisia ja valikoivia. En silti ole eri mieltä esimerkiksi virkkeestä "Sitä vastoin lukeminen muuttuu vaaralliseksi, mikäli se ei herätä henkilökohtaista mielenvalppauttamme vaan korvaa sen, sillä silloin totuus lakkaa ilmenemästä meille ideaalina, jota voimme käsittää vain intiimin ajattelumme ja sydämemme avulla." Uskon, että monilla ihmisillä tämä kriittisyys on valmiina kirjaan tartuttaessa, mutta toki uskomuksia syntyy jo ennen sitä, ja siksi kirjaan ei välttämättä edes tartuta, ellei se vastaa omia uskomuksia.
Pidän myös Laurisen suomennoksen kielestä. Kirja ei tunnu senkään takia aivan uudelta, vaan nostalgisen vanhalta, vähän kuten ne lapsuuden kirjatkin.
"Koemme viisautemme alkavan siitä, mihin kirjailijan loppuu, ja tahtoisimme hänen antavan meille vastauksia, vaikka hän pystyykin vain herättämään halua. Ja haluja hän voi herättää vain saattamalla meidät keskittymään verrattomaan kauneuteen, johon hänen taiteensa viimeisin ponnistus on sallinut hänen yltää."
10. Tietokirja, jonka nimessä on vuosiluku
11. Etsiminen
12. Humoristiseksi tai kevyeksi tarkoitettu tietokirja
13. Värit
14. Tietokirja tunnetusta brändistä
15. Tietokirja, joka lupaa päivittää vanhentuneen tietosi
16. Tietokirja, jonka nimi ärsytti
17. Kansalaistoiminta
18. Euroopan ulkopuolisen maan historia
19. Aurinkokunta
20. Tuonpuoleisuus
21. Hyvät uutiset
22. Merkit, symbolit, logot
23. Luonnonihmeet
24. Olympialaiset
25. Selkokielinen tietokirja
26. Muistelmat tai elämäkerta ihmisestä, josta et ollut kuullut
Basam Books, 2023
KL: 99.1 Elämäkerrat. Muistelmat
Juhani Pohjanmies oli sellainen monitaituri, että lukiessa huimasi päätä! Hän oli urkuri, säveltäjä, runoilija, kirjailija, keksijä... Elämä ei silti ollut aina helppoa, etenkään jos ei syntynyt varakkaaseen perheeseen. Kirjassa kerrotaan kaikkein synkimmistäkin hetkistä pysäyttävästi, ja kirja muutti ajatteluanikin paljon. Miten moni lahjakas nuori voi huonosti ja saattaa jopa päättää päivänsä sen takia? Mitä kaikkea kulttuurillisesti ja teknillisestikin arvokasta olisi jäänyt saamatta, jos Juhani Pohjanmies ei olisi selvinnyt nuoruudestaan?
Tavallaan haluaisin kaikkien pahoinvoivien nuorten lukevan Pohjanmiehen tarinan. Toisaalta en tiedä, olisiko siitä apua. Rakkauden kaipuun aiheuttama tuska kuulosti kuitenkin niin nykypäivän lautakulttuurilta, että ainakin se voisi auttaa itsereflektoinnissa. Monet meidän tämänpäiväiset ongelmat eivät olekaan niin tämänpäiväisiä vaan ikiaikaisia. Entä miten paljon avaisimme ajatteluamme tai oppisimme maailmasta ja itsestämme, jos puhuisimme vanhemmillemme ja isovanhemmillemme avoimemmin? Tätä pohti myös Elif Shafak kirjassaan Black Milk: On Motherhood and Writing (2007) raskaudenjälkeisen masennuksen kontekstissa.
Kirjan on kirjoittanut Juhani Pohjanmiehen tytär, Hannele Pohjanmies, joka on itsekin kirjailija, kääntäjä ja runoilija. Kirja on kauniin moniääninen, ja Pohjanmiesten eri sukupolvien tarinat punoutuvat toisiinsa kiinnostavasti. Hannele Pohjanmiehen kieli on kaunista, ja hän on ihanan tarkka yksityiskohdista.
Tämä kirja päätyi käsiini, tai paremminkin tietokoneeni näytölle, sillä toimitin sen. Kirjalla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni, sillä se on ensimmäisiä toimittamiani kirjoja. Toki se oli jo erittäin pitkälle työstetty ennen minunkin silmiäni. Lisäksi Hannele Pohjanmies oli mielettömän lämmin ja asiallinen yhteistyökumppani. 💕
Kirja on saanut kiitosta alan lehdissä. Kustantamo ei olettanut sen houkuttelevan suurta yleisöä sen suuremmin, mutta kirjan julkaisu on myös tärkeä kulttuuriteko, olihan Juhani Pohjanmies sen verran merkittävä henkilö. Toki itse kirjan lukeneena toivoisin muidenkin eksyvän sen pariin ja saavan siitä mahdollisimman paljon irti!
Kommentit
Lähetä kommentti