Kuulumisia kirjojen takaa
Olen viime kuukausina tehnyt suunnilleen kaikkia mahdollisia kirja-alan hommia – paitsi painanut tai myynyt kirjoja (ja jälkimmäistä olen sentään päässyt joskus tekemään!). Vastaan kesän ajan kustantamomme tuotannosta, ja tuotannon opettelu onkin ollut kaikkein työläintä. Vaihdoin nyt myös blogin nimen aiemmasta Matkalla kustantamoon muotoon Matkalla kustantamossa.
Olen korjannut omistamiani kirjoja, ja päässyt samalla melkein kokeilemaan sidontaa – toki on huomattavasti helpompaa liittää muutama irronnut sivu muuhun kirjaan kuin sitoa kokonainen kirja. Olisi kuitenkin kiva kokeilla kokonaisen kirjankin sitomista joskus! Langan hallinta oli jo irtosivujen paikalleen liittämisessä hankalaa, ja liimalla ja sidosnauhalla pääsin nytkin sähläämään.
Kokeilin myös tehdä parille pehmeäkantiselle kirjalle kovat kannet, ja kokeiluni sujui melko hyvin. Toki käyttämäni kangas oli niin huokoista, että kun yritin tussata siihen kirjailijan ja kirjan nimen, muste levisi ikävästi. Mutta sainpahan paremman tuen Cognitive Linguistics -järkäleelle ja kivemmanvärisen kannen Austenin Emma-pokkarille.
Tämän lisäksi olen huvikseni leikkinyt InDesignilla ja taittanut pari kirjaa, kun taittajista on nyt ollut hieman pulaa. Se on työläämpää kuin olin kuvitellut, mutta siihen jää myös tavallaan koukkuun. Alussa täytyy opetella mielettömän paljon esimerkiksi miten saa peilikuva-sivunumerot (parent page -toiminnolla), ja miten saa tekstin liukumaan sivulta toiselle. Pikkuhiljaa saa tallennettua otsikko-, sisällysluettelo-, runo- ja muita tekstityylejä, joiden avulla muotoilu käy nopeammin. Onneksi minun ei ole tarvinnut leikkiä vielä kuvilla tai etenkään sarjakuvilla!
Tuotannossa näkee miltei koko kirjan elämänkaaren (kuolemaa lukuun ottamatta). Enimmäkseen homma on sähköpostien lähettämistä, kirjojen vaiheissa kärryillä pysymistä ja tiedostojen tarkistamista eri vaiheissa. Työ on myös hirmu kivaa, yhtä aikaa rutiininomaista ja vaihtelevaa, koska kirjat tehdään pääpiirteissään samalla tavalla mutta koko ajan on meneillään eri vaiheessa oleva kirja. Minusta on myös hirveän hauskaa olla tarkkana yksityiskohtien kanssa. Varmaan liittyy nepsy-piirteisiini.
Kustannustoimittamisen, tuotannon, taittelun ja askartelun ohessa olen myös innostunut taas kirjoittamaan. Ja lukemaan kirjoja suomalaisista ja ylipäätään itämerensuomalaisista mytologioista. Kirjoitan tällä hetkellä kirjaa, jonka aloitan englanniksi mutta jonka luvuista osan kirjoitan aluksi suomeksi. Sitten käännän luvut. Katsotaan, mitä siitä tulee!
Vähemmän aikaa on jäänyt Kosmoskynässä toimitustöille. Minun on oikeastaan ollut melko hankalakin sisäistää lehden toimittamista kirjojen toimittamisen jälkeen, sillä se on niin erilaista. Ehkä näistäkin eroista voisi kirjoittaa?
Mitä teidän kevääseenne ja kesänne alkuun kuuluu? 😊
Entä onko teillä kysymyksiä hieman reippaan vuoden ajan kustannustoimittajan hommia tehneelle? Mielelläni autan kaikkia kirjoittamisesta ja kustannustoimittamisesta kiinnostuneita, jos vain mitenkään voin.
Tai kiinnostaako teitä, mitä tuotannossa tehdään? Tai hahmottaa paremmin kirjojen tuotannon järjestys? Ehkä jotakuta haluttaisi tietää kirjojen "anatomiasta"?
Kuva 1: Muutamia korjausyrityksiä. Kuvasta näkee, että Austenin Emman kankaaseen tussaamani kirjaimet levisivät ikävästi, mutta olen silti tyytyväinen kovaan kanteen. Kirja tuntuu kädessä hirmu miellyttävältä. Evansin ja Greenin Cognitive Linguistics -kirjan ostin joskus käytettynä, ja sen pehmeät kannet eivät olleet tarpeeksi suunnilleen 1000-sivuiselle opukselle. Kannen selkämys oli osittain irti, ja osa sivuista oli irti selästä mutta kuitenkin toisissaan kiinni, joten tein vain uudet kannet ja lisäsin väliin uuden sidosnauhan. Kaisa Häkkisen Agricolasta nykykieleen -kirjaa maisteli vuosia sitten nyt jo edesmennyt koirani, ja siitä puuttuu edelleen pari sivua johdantoluvusta. Sidoin irronneet sivut takaisin kiinni, lisäsin uuden sidosnauhan ja vaihdoin ei-niin-ennen-maistamattomat kannet uusiin. Koristelin kannen nyt vain tarroilla. Ulla-Lena Lundbergin Suureen maailmaan -kirjan kansissa taas ei ollut mitään vikaa, mutta inhoan suojapapereita ja halusin täten maalata kirjan kannet pinkeiksi.
"Vahva patriarkaalinen malli oli suullisen runouden todistuksen mukaan vieras esikristilliselle itämerensuomalaiselle kulttuurille. Koska isä ei ollut tyttären luovuttaja, hänellä ei ollut sanavaltaa nuorten liitoissa. Vanha mies ei myöskään edustanut sukupuolisuuden kontrollia eikä voinut käyttää etuoikeuksiaan omien pyyteidensä tyydyttämiseen.” (s. 259)
Pinon spefikirjat:
Madeline Miller: Kirke
Anne Leinonen: Vaskinainen
J. S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän
Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas
Kommentit
Lähetä kommentti