Ideoita ja oppeja yllättävistä paikoista

Inspiraatio yllättää usein, kun sitä vähiten odottaisi. Usein silloin kun yrittää nukkua. Eikä inspiraatiota yleensä voi pakottaa. Toisaalta kun lukee paljon tietyn tyyppisiä kirjoja tai harrastaa jotakin, voi systemaattisestikin etsiä oppeja ja ideoita paikoista, joista niitä ei tulisi ensimmäisenä mieleen etsiä. Tässä joitakin lähteitä, joista olen viime viikkoina keksinyt ammentaa kirjoittamiseeni oppeja.


Kirjoja ja hehkulamppu.

Kuva tehty Canvalla.


1. Self-help-kirjat

Luin kirjaani varten self-help-kirjoja vuodenvaihteessa, ja löysin jotain muutakin kuin mitä olin etsinyt. Itseapukirjoissa käsitellään usein jonkinlaisia käännekohtia ihmisen elämässä, mutta näitä käännekohtia voi hyödyntää myös kirjan hahmojen kehittymistä suunnitellessaan. Monissa itseapukirjoissa kerrotaan kuolemasta ja lähellä kuolemaa -kohtauksista, joiden jälkeen kirjoittaja tajusi alkaa arvostaa elämää enemmän, vaikka hän olisi ollut itsetuhoisenkin masentunut kohtausta ennen. Jos kirjasi hahmo kohtaa kuoleman silmästä silmään, itseapukirjoista tai muista tosielämän kertomuksista voi olla apua, jotta hahmon reaktiot ja kehitys olisivat uskottavia.


2. Selkomukauttaminen

Kirjoitin viime kuussa pari novellia. Novelleissa hahmoja meinaa toisinaan olla hieman liikaa liian pienessä tilassa, ja itsellänikin kävi toisen kanssa aluksi samoin. Mieleeni tuli selkomukauttamisen ohje, jonka mukaan hahmoilla kannattaa olla yksi usein toistettava piirre, joka helpottaa lukijaa erottamaan hahmot. Koelukijani erottivat parhaiten ne hahmot, joiden tietty vaate tai piirre toistettiin tekstissä pari kertaa, ja muut hahmot menivät helpommin sekaisin. Samalla alkukirjaimella alkavia nimiäkin kannattaa välttää lyhyissä tarinoissa. Ja toki kaikista teksteistä ei tarvi tehdä selkokielisen selkeitä, mutta ideoita ja oppeja voi löytää mistä tahansa, ja niitä voi hyödyntää asteittain.

Selkomukautuksesta huomasin olleen hyötyä myös editoinnissani, sillä minun oli huomattavasti helpompi korjata erästä editoitavaa tekstiä, kun minulla oli konkreettisia työkaluja siihen, mikä tekstissä oikeastaan on hankalaa ja miten niitä voi muokata. Esimerkiksi substantiivitautia vastaan annettiin hyvin selkeitä ohjeita ja lääkkeitä selkomukautuskurssilla.


3. Tunnepyörä

Kuulin eräältä tutultani vähän aikaa sitten Plutchikin tunnepyörästä, jota on käytetty visualisoimaan ihmistunteita tiettyjen pohjatunteiden kautta. Sitä voi siis käyttää tunnustellakseen omia tunteitaan ja tiedostaakseen, mitä oikeastaan tuntee. Sen avulla tunteiden käsittelykin voi olla helpompaa. Pyörää on kritisoitukin, sillä etenkin alkuperäinen tunneympyrä yksinkertaistaa tunteita melko paljon.



Tunneympyrää voi kuitenkin hyvin käyttää myös hahmojen tunteiden kuvaamisessa. Ympyrästä löytyy toisilleen läheisiä tunteita ja toisistaan eroavia tunteita, joiden avulla hahmojen ristiriitaisiakin reaktioita voi olla helpompi kuvata. Ainakin itse koin ympyrän hyödylliseksi nimenomaan hahmojen kirjoittamisen kanssa!


4. Elokuvat ja sarjat sekä niiden tunnelmat

Elokuvissa ja sarjoissa scifi on aina sinistä. Avaruus, teknologia, kaikki sinistä. Siksi oranssinsävyinen Her-leffa ei tuntunut minusta scifiltä, vaikka aiheensa perusteella se sitä onkin. Toisaalta oranssiakin on scifissä, etenkin jos kuvataan Marsia tai jos oranssi yhdistetään turkoosin kanssa (teal and orange, jota Christopher Nolan etenkin tykkää ilmeisesti käyttää).

Mietin siis heti tämän hoksattuani, että voisiko kirjoissa leikkiä tunnelmilla näin? Fantasiakirja, joka sijoittuu kaupunkiin (kuten The Magicians -sarjassa)? Scifi-kirja, jonka tunnelma on oranssi tai vaaleanpunainen, eikä sininen? Tai scifiä taianomaisessa metsässä? Toisaalta ovatko fanit konservatiivisia? Scifitekstiä, joka ei sotke sekaan vähän taikaa (esim. yli valonnopeudella matkustamista), saatetaan Suomessa pitää "arkisena" ja "tylsänä".


5. Musiikki ja musikaalisten elementtien piilomerkitykset

Entä musiikki? Lin-Manuel Mirandan musikaaleissa ja Disney-elokuvien musiikeissa on mielettömiä taustamerkityksiä, joita harvoin tajuaa ensimmäisellä tai ehkä kymmenennelläkään katselukerrallaan. Miten biisi viedään "kotiin", ja miten tämä istuu tarinaan, jossa koti on keskiössä?

Jos olet nähnyt Encanton, katso vaikka tämä mahtava video, jossa puretaan yhden elokuvan laulun musikaalisia merkityksiä. Viimeisessä osassa on tuosta kotiin viemisestä. Howard Holla on myös muista elokuvan lauluista videoita, esimerkiksi We Don't Talk About Brunosta ja Surface Pressuresta.

Miten kirjoissa voisi hyödyntää jotain samantyylistä? Metaforisilla merkityksillä tai tietynkuuloisilla sanoilla? Subteksteillä?

Musiikistakin voi saada teksteihinsä tietynlaisia tunnelmia. Esimerkiksi Haruki Murakami kuulemma kuuntelee usein kirjoittaessaan musiikkia.


6. Kävelylenkit

Yleensä saan ideoita kävellessäni. Etenkin kylmillä keleillä, kun en haluaisi ottaa lapasia käsistä näpytelläkseni ideaa puhelimen muistioon. Mikähän siinäkin on, että luonto ja liikkuminen inspiroivat niin paljon?


7. Positiivisuus

Harmittelin aiemmin, että arvostelupalvelun kritiikki oli niin positiivinen. En tiennyt, miten saisin tekstiä kehitettyä, kun kritiikissä ei esitetty juurikaan kehitysideoita tai osoitettu toimimattomia puolia. Tajusin kuitenkin, että positiivisestakin voi kaivaa jotain syvällisempää. Tai ehkä neutraalistakin. Tekstissä huomautettiin jännästä tavastani parissa luvussa, joten aloin soveltaa tapaa muihinkin lukuihin. Lopputulos tuntui paljon syvällisemmältä, mielenkiintoisemmalta ja ennen kaikkea minunlaiseltani.


8. Pelit

Peleistä voisi varmasti löytää samalla lailla ideoita ja oppiakin kuin musiikista, sarjoista ja elokuvistakin, mutta itselleni ei ole osunut tällaisia vielä kohdalle juurikaan. En ole toisaalta kovin paljon pelannutkaan pariin kuukauteen. Peleistä oppii kuitenkin kontrollia, ja minua pelit usein motivoivat tekemään jotain. Kun sim tekee omenalettuja tai juo kahvia, alkaa minunkin hirveästi tehdä sellaisia herkkuja mieli. Ja kun sim kirjoittaa viisi kirjaa päivässä ja etenee viikossa huippukirjailijaksi, minunkin alkaa tehdä mieli kirjoittaa. Vaikka en ihan samaan tahtiin pystykään. Pelit ovat silti opettaneet minulle motivaatiota, sillä pitkän aikavälin tavoitteet on tiivistetty lyhyeen aikaan. Tavoitteet tehdään näkyviksi. Minunkin on mahdollista kirjoittaa ja julkaista kirjoja, vaikka se ei tapahtuisikaan aivan päivässä. Tavoite on tärkeää voida visualisoida, koska silloin sitä on helpompi tavoitella ja nähdä sen eteen oikeasti vaivaakin.


Mistä te olette löytäneet ideoita tai oppineet tietyn tavan rakentaa jokin osa tekstistä?


Kommentit

Suositut postaukset