Miksi perfektionismi on pahasta?

Olen viime aikoina ahminut paljon organisointioppaita, sillä minun pitäisi pian muuttaa pois opiskelija-asunnostani johonkin aikuisten asuntoon. Olen lukenut näitä oppaita niin monta, etten muista varmaksi, mistä kirjasta seuraavan lainauksen luin – todennäköisesti se oli Cassandra Aarssenin Real Life Organizing: Clean and Clutter-Free in 15 Minutes a Day –, mutta joka tapauksessa ajatus on oiva ja sopii kirjoittamiseenkin:

"Remind yourself that perfectionism leads to procrastination. Sometimes good enough for now is really... good enough."

Suomeksi siis perfektionismi johtaa prokrastinointiin, aikaansaamattomuuteen. Myös kirjan Atomic Habits kirjoittaja James Clear huomauttaa perfektionismin johtavan usein pelkkään suunnittelemiseen sen sijaan, että tarttuisi oikeasti tuumasta toimeen.

Clear kertoo tutkimuksesta, jossa valokuvauskurssin opiskelijat jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän lopputyöt arvosteltiin vain laadun ja toisen ryhmän työt taas määrän perusteella. Ensimmäisen ryhmän tuli palauttaa vaikka vain yksi työ, kunhan se olisi miltei täydellinen, mutta toisen ryhmän tuli vain spämmätä kuvia laadusta välittämättä saavuttaakseen parhaan arvosanan.

Minkä ryhmän kuvat olivat laadukkaimpia? Toisen. Ensimmäisen ryhmän opiskelijat prokrastinoivat, suunnittelivat, etsivät ideoita ja suunnittelivat lisää. He palauttivat lopulta kukin yhden keskinkertaisen kuvan, kun taas toisen ryhmän kuvien joukossa oli niin upeita kuin keskinkertaisempiakin otoksia. Varmasti huonojakin.

Tulos yllätti minut, koska oletin, että laatuun keskittyvä ryhmä varmasti tekisi laadukkaampaa jälkeä, mutta ei.

Toinen ryhmä uskalsi kokeilla ja sai lopulta enemmän harjoitustakin, kun taas laaturyhmä vain suunnitteli ja pakeni ikävää tehtävää. Lopulta tulos kuulostaa aivan ymmärrettävältä ja loogiselta.

Perfektionistit keskittyvät pikkujuttuihin ja ehkä usein juuri niihin vääriin asioihin. Organisointioppaissa tulee usein esille, ettei sisustuksella ole juuri väliä, vaan siisti koti on aina kaunis.

Ei siis kannata vaatia täydellisyyttä kirjoittaja-minältäkään. Uskalla kokeilla ja harjoitella! Aina voi editoida. Älä stressaa lopputuloksesta, vaan tartu toimeen.

Ei kannata odottaa sitä hypoteettistä fiilistä, kun kirjasta tai siivouksesta tai jostain vastaavasta tulisi täydellistä. Sitä saattaa joutua odottamaan kuukausia tai vuosia. Kannattaa aloittaa jostakin! Kun on lähempänä tavoitettaan, on sekin parempi kuin ettei olisi tehnyt mitään, vaikka heti lopputulos ei olisikaan aivan täydellinen.

Ja vaikka kirjoittamiensa kirjojen joukossa olisi lopulta muutamia julkaisukelvottomiakin, mitä sitten! Kun vain tekee paljon, siinä samalla oppii ja joukkoon mahtuu varmasti erityisen laadukkaitakin yksilöitä. <3

(Minun blogihiljaisuuteni ei ole sentään johtunut perfektionismista tai prokrastinoinnista. Olen ollut sairaana pari viikkoa, ja asunnonhaku-, muutto- ja työnhakustressitkin painavat päälle.)

Kuva: Canva. "Perfection is stagnation" eli täydellisyys on lamaantumista tai pysähtymistä.