Lisää oikeinkirjoituksesta

Tästä kannattaa kustannustoimittajuudesta haaveilevien suomen kielen opiskelijoiden ottaa vinkki työnhakuun. Törmäsin nimittäin ennakkoluuloon, että kirjallisuutta opiskelevat osaisivat paremmin suomen kielen oikeinkirjoitussäännöt kuin suomen kielen opiskelijat, ja tämä oletus tuli vielä entiseltä kustannustoimittajalta. Ajatus perustui ilmeisesti siihen, että kirjallisuustieteilijät lukevat paljon kaunokirjallisuutta, joten oikeinkirjoitusopit vain tarttuvat päähän aivan vahingossa.

Opin tästä jotain tärkeää. Olen nimittäin antanut suomen kielen opintojeni puhua oikeinkirjoitusosaamiseni puolesta. (Toisaalta olen olettanut myös työhakemusteni, jotka kirjoitan hieman paremmalla suomen kielellä kuin blogini, tuovan esiin kieliosaamistani.) Oman alan ei siis kannata antaa puhua osaamisen puolesta! Työhakemuksessa voi erikseen sanoa, että osaan suomen kielen oikeinkirjoitussäännöt. Eikä kirjallisuuden opiskelijoidenkaan kannata ajatella, että pelkkä kirjallisuuden opiskelu riittäisi puhumaan kieliosaamisen puolesta. Olen nimittäin törmännyt moniin kirjallisuuden opiskelijoihin, jotka eivät osaa yhdyssana- tai pilkutussääntöjä ja kirjoittavat päivämäärät ilman pistettä kuukautta ilmaisevan järjestysluvun perässä.

Yhdyssanat ja pilkut ovat mielestäni aivan perustavanlaatuista kieliosaamista. Jos kaverini on pyytänyt minua oikolukemaan jonkin hänen tekstinsä nopeasti, olen kiinnittänyt erityisesti huomiota juuri yhdyssanoihin ja pilkkuihin. Muita asioita olen tällöin korjannut lähinnä, jos niitä on osunut silmään.

Olen tällä hetkellä kipeänä, ja aivoni ovat sen verran sumussa, että olen vapauttanut itseni koulutehtävistä ja hikitreenailusta tältä päivältä. Eräälle tietokirjallisuuden kurssilleni kuuluu kuitenkin mediaseuranta, joten tutkailin Hesarin kulttuuri-osiota. Huomasin jo aiemmin tässä kuussa otsikon "Toimitus saa paljon palautetta kielivirheistä — Testaa HS-kielivisassa, osaatko itse yhdyssanat", joka huvitti minua hirveästi. Etenkin yöllä julkaistut artikkelit sisältävät aina kauheasti kirjoitusvirheitä, ja ulkomaiset nimet kirjoitetaan jutuissa parhaillaan kolmella eri tavalla. Yhdyssanatestin voi tehdä täällä. 

Sain itse yhdyssanatestistä muut kohdat oikein paitsi "Euroopan-kiertue". Aina unohdan säännön: "Kun kyse on johonkin paikkaan tai sieltä pois suuntautuvasta liikkeestä ja paikka on genetiivissä, se kirjoitetaan yleensä yhdyssanaksi seuraavan sanan kanssa (Ranskan-matka, Italian-tuliaiset)." Otanpa tästäkin opiksi, ja painan säännön kaaliini!

Eilen ilmestyi pilkutustesti, jonka voi tehdä täällä. Siitä sain jopa kipeänä kaikki oikein. Oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, että yli puolet vastanneista oli valinnut väärin jättää pilkuttamatta silloin, kun jälkimmäinen lause on kokonainen päälause, mutta esimerkiksi pronominilla hän viitataan toisen päälauseen subjektiin. Yli puolet siis jättivät pilkun pois virkkeestä: "Poika oli paikalla rikoksen tapahtuma-aikana ja hän oli aiemmin syytettynä rikoksesta." Tässä on ehkä muisteltu sääntöä siitä, että jos lauseilla on yhteinen lauseenjäsen (esim. Mies keitti puuroa ja söi sen -virkkeen lauseilla on yhteinen lauseenjäsen Mies), ei pilkkua tarvita. Opin itse yläasteella kokeilemaan, pärjäisikö lause yksin. "Söi sen" ei ole kokonainen lause, mutta "Hän oli aiemmin syytettynä rikoksesta" taas toimisi vallan hyvin itsenäisesti. Tämän takia väliin tulee pilkku; lauseet ovat molemmat päälauseita. Yläasteen äidinkielen opettajamme tekikin pilkutussäännöt meille harvinaisen selviksi, eikä niissä tuntunut olevan ristiriitaisuuksia.

Minusta on hieman outoa, että suomen kielen opiskelijoita saatetaan pitää huonompana suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjen osaamisessa kuin kirjallisuuden opiskelijoita. Oletan, että tähän saattaa vaikuttaa myös se, että meille opetetaan kielenhuoltoa paljon syvällisemminkin. Pääsemme pohtimaan, miksi kieltä edes huolletaan tai kenen oikeus on määrätä muille, miten tulee puhua. Suomen kielen tutkijat ovat "allergisia" sille, että kieltä kutsuttaisiin virheelliseksi tai huonoksi, koska tutkijan tehtävä on tutkia kieltä eikä arvottaa sitä. Mutta me kuitenkin luemme Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan pariinkin kertaan opinnoissamme, esimerkiksi Kielenhuolto ja tekstitaidot -kurssilla. Jos kirjoitamme puhekieltä tai ei-yleiskielen-mukaista kieltä, tämä vaikuttaa arvosteluun ja saamme aivan muita asioita koskevilta kursseilta huonompia arvosanoja. Lisäksi suomen kielen opiskelijaksi ei edes pääse kovin helposti, ellei osaa kirjoittaa oikeinkirjoitussääntöjen mukaista suomea.

Kirjallisuudessa usein joustetaan oikeinkirjoitussäännöistä. Joskus pilkkujen puuttuminen tekee kielestä jotenkin soljuvampaa. Tästä puhuin Mazzarellan suomennosten tyyliä pohdiskellessani aiemmassa oikeinkirjoituspostauksessani. Taitava kielenkäyttäjä osaa rikkoa sääntöjä taiteellisesti. Samasta syystä ei kuitenkaan kannata ajatella, että oikeinkirjoitussäännöt voisi vain imuroida itseensä lukemalla paljon. Jos olet vaikkapa kirjallisuuden tai filosofian opiskelija ja haluat kustannustoimittajaksi, kerro hakemuksissasi, mistä olet oppinut oikeinkirjoitussäännöt ja miksi olet hyvä oikolukemisessa. Onko sinulla esimerkiksi kokemusta oikolukemisesta? Onko oikeinkirjoitus sinulle muuten vain tärkeää? Oletko opiskellut sitä itsenäisesti?

Opin myös sen, että kustannustoimittajat saattavat rekrytoinnissa suosia oman alansa opiskelijoita. Oma ala on tietysti jokaiselle tuttu ja tärkeä, joten miksikäs ei ajattelisikaan muiden saman alan opiskelijoiden olevan yhtä hyviä hommassa kuin itsekin on. Tämänkin voi työnhakijana huomioida työnhakuprosessissa! Omaa osaamistaan joutuu tuomaan paljon vahvemmin esille, jos haastattelija on eri alalta valmistunut. Huomenna käymme elämäkerta-kurssilaisten kanssa WSOY:llä kustantamovierailulla, ja ajattelin kysyä tästä eri alojen suosimisesta, jos tällaisille kysymyksille jää aikaa. :)

Oikeinkirjoitussäännöt saattavat myös herkästi unohtua ajan myötä. Tästä tuntuu kielivän ainakin se, että monet kustannustoimittajien lähettämät haastattelukutsut sisältävät joskus paljonkin kirjoitusvirheitä. Toisaalta sähköpostiviestit kirjoitetaan tuttavallisemmin, eikä ainakaan ajatusviivoja käytetä niissä kovin usein. Monilla freelancer-oikolukijoillakin on ilmoituksissaan kirjoitusvirheitä, joten asiaan saattaa vaikuttaa jokin sellainenkin puoli, että oikolukijaa tarvitsevat eivät itse hallitse oikeinkirjoitussääntöjä eivätkä siis huomaa virheitä. Unohtumisriskin takia oikeinkirjoitussääntöjä kannattaa kertailla ja harkita vaikka kursseja, kuten Suomen Kustannusyhdistyksen marraskuussa järjestettävää Kielenhuollon uudet tuulet -koulutusta.

Lyhyesti siis tärkeimmät opit työhön, jossa oikeinkirjoitus on tärkeää: 1. Opiskele lisää, 2. Kertaa ja 3. Kerro osaamisestasi työhakemuksissa. 

Rakastin lukion äidinkielen tunneilla, kun pääsimme korjailemaan muiden ylioppilaskirjoitusten kieltä. Ostin lukiosta valmistumiseni jälkeen Ylioppilastekstejä 2014 -kirjan, ja korjailen välillä vapaa-ajallani omien ikätovereideni vanhoja tekstejä. Omaa kirjoitustani en ole harmikseni teoksesta tunnistanut. Toisaalta ehkä näin lienee parasta, sillä siinäkin olisi varmasti jokunen virhe vielä jäljellä!