Oikeinkirjoitusvinkkejä

Tämä on jo kolmas postaukseni oikeinkirjoituksesta. Ajattelin tässä esitellä käytännön vinkkejä, joiden avulla omien tai muiden tekstien editointi onnistuu helpommin. Monia näistä voi etsiä suoraan tekstistä CTRL + F:llä ja jopa korvata kaikki osumat kerralla.

Aiemmat postaukset: Oikeinkirjoituksesta ja Lisää oikeinkirjoituksesta.

Yhdyssanat

Oma huomioni on ollut, että joitakin sanapareja kirjoitetaan "väärin" yhteen useammin kuin yhdyssanoja erikseen. 

Suomen kielessä yhdyssanoissa pääpaino on ensimmäisellä tavulla, kuten kaikissa suomen sanoissa, mutta yhdyssanan toisen osan ensimmäisellä tavulla on pienempi paino. Monesti yhteen "virheellisesti" kirjoitetaan sanapareja, jotka lausutaan kuin ne kirjoitettaisiin yhteen. Esimerkiksi alun perin sanotaan "alumperin". Voi olla, että tulevaisuudessa osa näistä kirjoitetaankin yhteen. 

Esimerkiksi:

    alun perin

    asiaan kuuluva

    ennen kaikkea

    ennen kuin, ikään kuin, niin kuin

    ensin mainittu, edellä mainittu, viimeksi mainittu

    itse asiassa

    joka ikinen

    kaiken kaikkiaan

    koko ajan, koko lailla

    lukuun ottamatta

    läsnä oleva, (kuitenkin läsnäolo), poissa oleva, olemassa oleva, yllä oleva

    mukaan lukien

    niin sanottu

    sen sijaan

    sitä paitsi, sitä vastoin

    suomen kieli, ranskan kieli, latinan kieli...

    suuntaa antava

    toissa päivänä     (Olen saattanut mainita tästä aiemminkin, mutta asian muistamista kuitenkin helpottaa tieto, että toissa on toinen-sanan vanha essiivimuoto (nyk. toisena), joka on kivettynyt tähän merkitykseen. Myös vuonna-sanassa piilee tämä vanha konsonanttivartaloinen essiivi. Nykyään voitaisiin kirjoittaa myös vuotena.)

    totta kai

    viime kädessä, viime aikoina

    yhtä kaikki, yhtä lailla

Erikseen saatetaan kirjoittaa esimerkiksi seuraavia yhdyssanoja, jotka siis kuuluisi kirjoittaa yhteen:

    erikokoinen     (Tästä löysin kahtalaisia ohjeita, mutta mennään Kieli-ikkunan ohjeella. -inen-loppuiset adjektiivit kirjoitetaan yhteen silloinkin, kun alkuosa on taipumaton yleensä erikseen kirjoitettava pikku sana.)

    jompikumpi

    kutakuinkin

    nimenomaan

Yhdyssanoissa, joiden ensimmäinen osa on genetiivissä, yhteen tai erikseen kirjoittaminen tuottaa monesti selvän merkityseron. Yhdyssanalla voi olla jokin vakiintunut ja eriytynyt merkitys, kun taas erikseen kirjoitettavalla sanaparilla on suoraan sanojen osista johdettava merkitys. Kissanpäivät on metaforinen ilmaus, joka tarkoittaa onnellista ja huoletonta ajanjaksoa. Kissan päivät taas voi tarkoittaa jotain muuta, kenties jonkin tietyn kissan om(istam)ia? päiviä. Jos kissan päivät ovat tulleet päätökseen, se tarkoittaa eri asiaa kuin se, jos kissanpäivät ovat tulleet päätökseen.

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa (2015) kerrotaan näin: "Usein sekä yhteen että erilleen kirjoittaminen on periaatteessa mahdollista [kun alkuosa on genetiivissä]. Ratkaisu voi riippua siitä, hahmottuuko sanojen kokonaisuus termimäiseksi kokonaisuudeksi vai luonnehditaanko ilmiötä tekstiyhteydessä väljemmin. Erilleen kirjoittaminen saattaa korostaa myös sitä, että alkuosa viittaa johonkin tiettyyn yksilöön tai asiaan eikä lajiin yleisesti. Joskus eroa yhdyssanan ja sanojen liiton välillä ei ole."

    tupakansavu        vrt.         tupakan savu

    painonhallinta     vrt.         painon hallinta

    energiankulutus   vrt.         energian kulutus

    ilmastonmuutos   vrt.         (Suomen) ilmaston muutos

    luokanopettaja    vrt.         kolmannen luokan opettaja

"Yhdyssanojen alkuosan muotovaihtelun taustalla on alkujaan itä- ja länsimurteiden ero: itämurteissa tavallinen yhdyssanan alkuosan muoto on tietyntyyppisissä sanoissa ollut nominatiivi (leipäpala) ja länsimurteissa genetiivi (leivänpala). Kummallakaan alueella ei kuitenkaan ole käytetty vain yhtä muotoa." (Kielitoimiston ohjepankki.)

Jotkin ilmaukset ovat vakiintuneet yhdyssanoiksi, esimerkiksi:

    kuvankaunis, haudanvakava, raudanluja, langanlaiha, voitonvarma, turhantärkeä, tyhmänrohkea

Koolla on väliä. Jos alkuosa on pitkä, sanaliitto kirjoitetaan todennäköisemmin erilleen:

    tervejärkisen tuntuinen, väljähtyneen makuinen, kesätaivaan sininen, jouluomenan punainen

Myös ensi kirjoitetaan joko yhteen tai erikseen riippuen haetusta merkityksestä. Merkityksessä 'seuraava' se kirjoitetaan erikseen: ensi vuonna. Merkityksessä 'ensimmäinen' se kirjoitetaan yleensä yhteen: ensi-ilta, ensiapu, ensirakkaus.

Kun genetiivimuotoinen alkuosa on pronomini, voi sanat kirjoittaa yhteen tai erikseen. Yleensä kuitenkin alut saman ja muun kirjoitetaan yhteen ja persoonapronominit erikseen:

    tämänsuuntainen / tämän suuntainen

    sentyyppinen / sen tyyppinen

    tuontapainen / tuon tapainen

    samanhintainen / saman hintainen

    muunmerkkinen / muun merkkinen

    minun näköiseni / minunnäköiseni

Suomen kielessä on itsenäinen sana lainen. Monesti lainen kirjoitetaan yhteen sitä edeltävän sananosan kanssa, kuten sanoissa erilainen, monenlainen, sellainen (sen lainen), tämänlainen. Jos lainen-sanan kaverina on kuitenkin useampi sana, kuten Pariisin lainen kaupunki, se kirjoitetaan ennemmin erikseen. Tällöin tosin sujuvampi voi olla lainen-sanan synonyymi kaltainen.

    mainitunlainen / viimeksi mainitun lainen (Riitta Eronen 2002, Kielikello)

Muita vakiintuneita tapauksia:

    poissaolo     vrt.    päiväkodissa olo

    kunnossapito    vrt.     vankeudessa pito

    ulosmarssi    vrt.     kentälle marssi

    perillepääsy    vrt.     parkkihalliin pääsy

    maastamuutto     vrt.     alueelta muutto

    maahanmuuttaja    vrt.     kaupunkiin muuttaja

    aseistakieltäytyjä    vrt.     herkuista kieltäytyjä

Pilkut

Yläasteeni äidinkielen opettajan sanoin: pilkkusäännöt ovat helppoja. Pilkkuja tulee myös listoihin ja suomessa desimaalilukuihin, mutta lauseidenkin pilkuttaminen on lopulta melko yksinkertaista muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Pilkku tulee pää- ja sivulauseiden väliin, jos niillä ei ole yhteisiä lauseenjäseniä.

    Jussi olisi mennyt lenkille, jos hän olisi tiennyt ulkona näkyvän revontulia.

    Jussi olisi mennyt lenkille jos __ olisi tiennyt ulkona näkyvän revontulia.

Toisaalta joskus eri sijamuodossa olevan sanan voi tulkita yhteiseksi lauseenjäseneksi, mutta Kielitoimiston ohjepankissa on tällaisessa tilanteessa silti pilkku: Pojan ei kannata osallistua, jos ei aio olla tosissaan. Usein olisi selkeämpää käyttää ilmipanemattoman lauseenjäsenen tilalla pronominia (jos hän ei aio olla tosissaan). Lyhytlauseisissa ja selkeissä virkkeissä ilmipantua lauseenjäsentä tai pronominia ei välttämättä kuitenkaan tarvita, ja Kielitoimiston ohjepankin mukaan tällaiset virkkeet sopivat asiateksteihinkin.

Kahden rinnasteisen sivulauseen väliin ei tule pilkkua. Alla olevan virkkeen jos-lauseet ovat yhtä alisteisia päälauseelle. (Kielitoimiston ohjepankki)

    Jussi olisi mennyt lenkille, jos hän olisi tiennyt ulkona näkyvän revontulia tai jos hänellä olisi ollut koira.

Pilkku tulee kuitenkin toisilleen alisteisten sivulauseiden väliin. Esimerkiksi ne hauskat "Tässä on X, joka Y, joka Z" -laulut sisältävät toinen toisilleen alisteisia sivulauseita.

    Jussi olisi mennyt lenkille, jos hän olisi tiennyt ulkona näkyvän revontulia, joita hän olisi mielellään ihaillut.

Pilkku pannaan myös kahden (tai useamman) päälauseen väliin, jos niillä ei ole yhteisiä lauseenjäseniä. Jos jälkimmäisen lauseen voisi kirjoittaa sellaisenaan omaksi täydelliseksi virkkeekseen, väliin tulee pilkku. Esim.

    Jussi söi aamupalan, ja sitten hän tiskasi astiat. / Jussi söi aamupalan. Sitten hän tiskasi astiat.

    Jussi söi aamupalan ja sitten __ tiskasi astiat.

Tämän takia minä-kerronnassa meinaa joskus unohtua pilkku jos toinenkin. Söin. Tiskasin. Molemmat ovat kokonaisia päälauseita. Toisaalta tällaisissa tapauksissa pilkkua ei välttämättä tarvitakaan. (Kielitoimiston ohjepankki: Päälauseiden verbit 1. tai 2. persoonassa: pilkku valinnainen)

Lauseenvastikkeita ei eroteta pilkulla.

    Syötyäni menin nukkumaan. / Kotiin tullessani olin liukastua. (jälkimmäinen esimerkki Kielitoimiston ohjepankista)

Englannissa pilkulla erotetaan joskus esimerkiksi virkkeen alusta sana however, mutta suomessa näin ei tehdä. Virkkeen aloittaminen sanalla kuitenkin voi muutenkin tuntua tökkivältä.

    Kuitenkin suomen kielessä on erilaiset oikeinkirjoitussäännöt kuin englannissa. 

Sanojen paitsi ja myös väliin pilkkua ei tarvita, mutta joskus se voi selventää virkettä. (Kielitoimiston ohjepankki)

    Olen paitsi tyytyväinen myös onnellinen.

    Teemavuoden tavoitteena on paitsi tehdä Suomessa tunnetuksi alueen kulttuuria ja menneisyyttä, myös pyrkiä pelastamaan Paanajärven kylä tuhoutumiselta.     (esimerkki ohjepankista, ylempi linkki)

Aikaisemmin mutta- ja vaan-sanojen edelle suositeltiin aina pilkkua, joten yhä on mahdollista panna niiden eteen pilkku silloinkin, kun lauseilla on yhteinen lauseenjäsen (Kielitoimiston ohjepankki).

Lisäyksiä voi erottaa pilkuin, mutta kannattaa olla tarkkana, ettei yhdessä virkkeessä ole pian seitsemää pilkkua, sillä sellaisesta tulee nopeasti, ainakin omasta mielestäni, lukijoille hankalaa, tarkemmin rasittavaa, luettavaa. Myös puhuttelut ja tarkennukset erotetaan pilkulla. (Kielitoimiston ohjepankki)

-otta vai -oitta?

Jokainen kirjoittaja joutuu joskus tarkistamaan joidenkin -o(i)tta-sanojen kirjoitusasuja. Siulan laulukirjassakin lukee jonkin laulun kohdalla myrkky pedon karkoittaa (oikein olisi karkottaa). (Ja ei, en ole se tyyppi bileissä, joka huomauttaa virheestä jonkun puheessa tai edes laulukirjassa. Olen se tyyppi, joka tuijottaa mietteissään tyhjyyteen ja pohtii, mistä sana karkottaa tulee tai millaisia runonjalkoja lauluissa on.)

Yleinen sääntö on, että jos kantasana on kaksitavuinen ja loppuu A:han (a- tai ä-kirjaimeen), siitä muodostetaan i:llinen -oitta-sana: kirja -> kirjoittaa, terä -> teroittaa, sana -> sanoittaa, harja -> harjoittaa, kartta -> kartoittaa, ilma -> ilmoittaa, velka -> velvoittaa

Jos kantasana on kaksitavuinen ja loppuu O:hon, jos verbin rinnalla ei ole samankantaista sanaa (tai tapaus on tulkinnanvarainen, esim. haja, hajota -> hajottaa) tai jos verbi on kuvaileva, se yleensä muodostetaan i:ttömänä: ero -> erottaa, paino -> painottaa, inho -> inhottaa, kehottaa, pilkottaa, retkottaa, pirskottaa, laiskottaa

Hankalia voivat olla esim:

    irrottaa - irrotus

    karkottaa - karkotus - karkote

    kehottaa - kehotus - kehote

    kuumottaa / kuumoittaa (näistä myös Eija-Riitta Grönroos 2017, Kielikello)

    pelottaa - pelotus - pelote

    varoittaa - varoitus - ?varoite

    viekoitella - viekoitus

Ja hieman tähän liittyen:

    viikoittain

Väli- ja erikoismerkit

Heittomerkki: Kun nimen kirjoitusasu päättyy konsonanttiin ja ääntöasu vokaaliin, nimen ja päätteen tai johdoksen väliin tulee heittomerkki:

    Foucault'n (sanotaan "fukoon"), Glasgow'ta ("glaasgouta"), Versailles'n ("versain"), bordeaux'lainen ("bordoolainen")

Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan (2015) mukaan heittomerkkiä voi myös käyttää selventämään, kuuluuko taivutusmuodon i nimen perusmuotoon vai onko se taivutuspäätteeseen tarvittava sidevokaali:

    Aas, Aas'in (vrt. Aasi, Aasin)

Ajatus- ja väliviivat: Yhdyssanoihin tulee väliviiva, jos yhdyssanan toinen osa on merkki, luku, kirjain tai lyhenne:

    13-vuotias, EU-lainsäädäntö, taulu-tv, %-osuus, A-vitamiini

Ajatusviivoja on kahta pituutta. Käytän tässä pidempää m-viivaa. Ohjeet eri laitteiden ja ohjelmien ajatusviivan löytämiseksi löytyvät mm. täältä. Ajatusviivaa käytetään kahden ääripään välissä:

    2—4 metriä ('kahdesta neljään metriä'), Hyvinkää—Hanko-rata, Michel Foucault (1926—1984), 20—29-vuotiaat

    +4 — +6 astetta (plus- tai miinusmerkkien yhteydessä ajatusviivan ympärille välilyönnit)

Tekniikan ja luonnontieteen teksteissä ajatusviivan tilalla käytetään tällaisissa tilanteissa yleensä kolmea pistettä:

    +4...+6 astetta

Ajatusviivaa käytetään myös silloin, kun loppurajaa ei tiedetä tai merkitä:

    s. 135—, Sauli Niinistö (1948—)

Kaksoispiste: Kaksoispistettä seuraava jakso alkaa yleensä pienellä alkukirjaimella.

    Paikalle tulijoita yhdisti yksi asia: kiinnostus elokuviin.

    Paikalle tulijoita yhdisti yksi asia: kaikki harrastivat elokuvia. (Esimerkit Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta)

Jos kaksoispistettä seuraavat virkkeet kuuluvat samaan kokonaisuuteen, ne aloitetaan kuitenkin isolla alkukirjaimella.

    Kokouksessa päätettiin seuraavaa: Pesutupaan hankitaan uusi pesukone. Taloyhtiön piha siivotaan talkootyönä. Lisäksi saunatilat uusitaan.

Puolipiste: Puolipistettä käytetään, kun virkkeiden välissä piste tuntuisi liian erottelevalta ja pilkku liian yhdistävältä. Puolipistettä seuraava lause alkaa pienellä alkukirjaimella.

    Ensi kevät tuo muotiin minimalismin ja vaaleat värit; uusia trendivärejä ovat sinisen sävyt ja keltainen. (Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas)

Lainausmerkit ja puolilainausmerkit:

Suomen kielessä ei käytetä puolilainausmerkkejä sanojen erottamiseen, kuten englannissa toisinaan. Sen sijaan käytetään lainausmerkkejä. Puolilainausmerkkejä voidaan käyttää lainauksen sisäiseen lainaukseen: 

    Hän kirjoitti: "Tämä 'toimiva' ratkaisu ei ehkä olekaan niin toimiva." 

Lisäksi puolilainausmerkkejä käytetään merkitysten erottamiseen etenkin kielitieteellisissä teksteissä. Esim: Sanalla merkittävä on monia eri merkityksiä, esimerkiksi 'tärkeä' ja 'suuri'.

Lainaukset: Lainauksissa hankaluuksia tuottavat usein välimerkit sekä isot ja pienet alkukirjaimet. Alla esimerkkejä.

    Hän sanoi: "Minulla on nälkä."

    "Minulla on nälkä", hän sanoi, "ja jano".

    "Otatko kahvia?" hän kysyi.

    Timo Harakka kirjoittaa kapitalismin erilaiset vaihtoehdot voitavan jakaa "kolmen yhteiskunnallisen maamerkin mukaan: kasino, kasarmi tai kansankoti".

    Timo Harakka kirjoittaa: "Tämän ajatuksen jatkoksi olen esittänyt, että kapitalismin vaihtoehdot voi jakaa kolmen yhteiskunnallisen maamerkin mukaan: kasino, kasarmi tai kansankoti." 

Huomaa pisteiden paikka kahdessa edeltävässä esimerkissä. Lainaus kirjasta Datakapitalismi kriisien maailmassa.

    Kapitalismi voidaan jakaa kolmen maamerkin mukaan (Harakka 2022: 12).

    Manuel Castells ja Pekka Himanen erottelivat taloudellisia malleja alueiden mukaan aasialaiseen, angloamerikkalaiseen ja pohjoismaiseen. Lisäksi kapitalismi voidaan jakaa kolmen maamerkin mukaan. (Harakka 2022: 12.)

Viite sijoitetaan lainausmerkin tai välimerkin, kuten pisteen, jälkeen.

"Substantiivitauti"

Substantiivitauti on paitsi tyyliltään monia häiritsevä myös osalle lukijoista hankala. Sitä vältetään siksi selkomukauttamisessa. Usein etenkin suorittaa-verbi esiintyy turhaan nominaalistetun verbin seurana.

    aiheuttaa kaatuminen -> kaataa

    antaa vastaus -> vastata

    asettaa rajoitus -> rajoittaa 

    esittää kysymys -> kysyä

    pitää sisällään -> sisältää

    saattaa julkisuuteen -> julkistaa

    tapahtua muutoksia -> muuttua

    tehdä arvio -> arvioida

    tehdä ehdotus -> ehdottaa

    tehdä tilaus -> tilata

    tehdä päätös -> päättää

    toteuttaa korotus -> korottaa

    suorittaa mittaaminen -> mitata

    suorittaa rajaus -> rajata

Toisaalta osalla näistäkin muodoista on selviä merkityseroja. Monesti apuverbilliset rakenteet viittaavat jotenkin nopeampaan ja ehkä huolettomampaan tapahtumaan, esimerkiksi esittää kysymys tarkoittaa sitä, että esitetään vain yksi kysymys. Englannissa vältellään toisinaan rakenteita take a walk, give a kiss tai have a look, mutta nämä ovat nopeita ja yksittäisiä tapahtumia, kun taas walk, kiss ja look ovat yleisluontoisempia ja voivat kestää pidempään. Saatan esimerkiksi tehdä nopean arvion mielessäni, mutta usein hallitus päättää asioista hitaammin.

    Sopivan vertailuryhmän puuttuminen aiheuttaa... -> Koska sopiva vertailuryhmä puuttuu, ...

    Hankkeen edullisuuden luotettava selvittäminen on estynyt. -> Hankkeen edullisuutta ei voida luotettavasti selvittää.

Osa esimerkeistä on Elina Heikkilältä (2007: Kielipakina), osa omasta päästäni ja osa Gaudeamuksen kielenhuoltovinkeistä.

Isot alkukirjaimet

Suomen kielessä kielet ja kansallisuudet ovat yleisnimiä ja kirjoitetaan pienellä.

    australialaisyhtye, eestin kieli

Virkkeet aloitetaan isolla kirjaimella, ellei virkkeen alussa ole pienellä kirjaimella alkava lyhenne tai kielenaines. 

    dB-taso ylitti suosituksen. kin-liitepartikkelin merkitys on 'myös'.

Joidenkin ihmisten nimet kirjoitetaan heidän niin halutessaan pienellä, esimerkiksi Gloria Jean Watkinsin käyttämä "kynänimi" bell hooks kirjoitetaan aina pienellä.

Hankaluuksia voivat tuottaa sellaiset nimet, joissa vain osa kirjoitetaan isolla alkukirjaimella:

    Euroopan unioni, Aleksis Kiven katu, Etelä-Kiinan meri, koti-Suomi, nyky- New York, Lähi-itä, Järvi-Suomi, Etelä-Eurooppa, Vakka-Suomi, Manner-Suomi

Yllä olevasta listasta Manner-Suomi kirjoitetaan isolla, koska sillä viitataan maantieteelliseen alueeseen, mutta koti-Suomi pienellä, koska sillä luonnehditaan Suomea jonkin ominaisuuden pohjalta. (Kielitoimiston ohjepankki)

Osa järjestöistä kirjoittaa nimensä poikkeavasti, esim. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan mukaan: "Tällaisetkin nimet voi periaatteessa kirjoittaa myös yleisten alkukirjainsuositusten mukaan niin, että vain ensimmäinen osa kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, tarvitsematta tarkistaa, mitä asua yritys tai järjestö itse käyttää." Tällä logiikalla ei välttämättä tarvitsisi kirjoittaa InDesign tai LinkedIn, vaan voi kirjoittaa Indesign tai Linkedin.

Muita vinkkejä

Itselläni on turhan usein tapana kirjoittaa koettaa-verbi muodossa koittaa, joka taas tarkoittaa jonkin ajan koittamista eikä yrittämistä (aamunkoitto). Myös nähdä-verbin olin taivuttanut gradussani nään enkä näen, mikä oli todennäköisesti vain väsynyt aivopieru.

Alla on sanoja, joihin usein tupsahtaa ylimääräinen kirjain jos toinenkin. (Sari Maamies 1994, Kielikello)

    arvelluttaa            arveluttaa

    avoimmuus           avoimuus

    elämänkerta         elämäkerta

    enään                   enää

    kamppanja           kampanja

    kuullostaa            kuulostaa

    sovellutus            sovellus

    suureellinen        suurellinen    (paitsi jos viitataan sanaan suure 'jokin mitattavissa oleva ominaisuus')

Alla on sanoja, joista usein putoaa yksi kirjain. Ne ovat kaikki vierasperäisiä.

    aristotelinen          aristoteelinen

    hierarkinen           hierarkkinen

    monarkinen          monarkkinen

Sitaattilainoissa ensimmäisen tavun vokaali on pitkä esimerkiksi sanoissa:

    beeta, gaala, geeli, moodi, foorumi, tuutori

ja lyhyt esimerkiksi sanoissa:

    boa, bonus, laser, radon, virus, media, farao (voi kirjoittaa myös faarao)

Yleensä toiseksi viimeisen tavun vokaali on pitkä:

    banaali, moduuli, intiimi, jasmiini, paneeli, sosiaali-, analyysi, vinyyli

Pitkä vokaali on myös loppujen -beli, -beri ja -deri edellä :

    paraabeli, kaliiberi, kateederi 

Lyhyt vokaali on vähintään kolmitavuisissa lainasanoissa, jos viimeistä tavua edeltävässä tavussa on b, d, f tai g, jos sana loppuu ia tai jos sana loppuu -oli, -omi, -oni, -ori tai -ovi:

    mikrobi, balladi, invalidi, marmeladi, katastrofi, kosmetologi, ameba, kollega, synagoga

    akasia, albania, diakonia, filatelia, lobelia

    petroli, datanomi, asetoni, monitori, alkovi        

Ennen -io-loppua vokaali on pitkä paitsi jos lopussa on -itio, -isio, -orio:

    obligaatio, evoluutio, diffuusio, eroosio, koheesio, emootio, planetaario

    koalitio, televisio, auditorio

Usein samat periaatteet pätevät, kun lainasanasta tehdään uusia sanoja -(i)nen-, -(i)suus-, -lainen- tai -staa-johdinten avulla: 

    materiaalistaa, intiimiys, symbolisuus

Johdinten -isti, -iikka, -soida ja -soitua edellä vokaali on kuitenkin lyhyt:

    aktiivi - aktivisti; analyysi - analysoida; politiikka, politisoitua - poliittinen

Vierasperäisiin verbeihin usein vakiintuu joko -koida- tai -soida-loppuinen muoto (kommunikoida, digitalisoida), mutta joillakin verbeillä on useampi sama- tai erimerkityksinen muoto:

implikoida / implisoida

indikoida 'ilmaista, osoittaa', indisoida 'tehdä aiheelliseksi, olla aiheena'

kritikoida / kritisoida

polemikoida / polemisoida

politikoida 'ottaa osaa politiikkaan, puhua politiikkaa', politisoida 'tehdä poliittiseksi'

(Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas 2015)

Hankalia voivat olla myös:

    keliakia, mutta keliaakikko

    golfata, mutta golffari

    resurssi, mutta resursoida

Konservatiivisia ohjeita

Monesti nykyään näkee jo vanhentuneita ohjeita, joita joku saattaa neuvoa toteuttamaan edelleen pitkälti konservatiivisia lukijoita miellyttääkseen. Tässä on siis rakenteita, joiden molemmat versiot ovat nykyisin "sallittuja" ja Kielitoimiston "hyväksymiä", mutta joista jälkimmäisiin jotkut edelleen suhtautuvat nenäänsä nyrpistellen. Samaan sarjaan menee osa lainasanoista, yleensä lähinnä ne tuoreimmat lainakerrostumat. Nykyään äidinkielen opettajat eivät enää lyö viivaimella sormille, jos oppilas kirjoittaa peti tai varsinkaan sänky sen sijaan, että tämä kirjoittaisi vuode. Kanssaihmiset taas voivat yhä aiheuttaa verenpaineen nousua joillekin.

    alkaa tehdä / alkaa tekemään

    itsestään selvä / itsestäänselvä (mutta itsestäänselvyys yhteen, tosin vanhojen ohjeistusten mukaan selviö olisi itsestäänselvyyttä parempi muotoilu)

    vaatia / peräänkuuluttaa 

    edistää / edesauttaa

    pikemmin / ennemmin

    Internet / internet     (Jos päättää kirjoittaa Internet, tulisi tässä pitäytyä koko tekstin läpi. Isolla kirjoitettuna Internet tarvitsee myös yhdyssanan osana väliin väliviivan: Internet-sivu vs. internetsivu) (Taru Kolehmainen 2007, Kielikello)

    monta / montaa     (Ennen suositettiin käyttämään vain sanaa monta, mutta sittemmin huomattiin sanoilla olevan merkitysero, esim. Ostin monta juustoa tarkoittaa eri asiaa kuin Ostin montaa juustoa: Kielitoimiston ohjepankki)

    päinvastoin / päin vastoin

    pikkuhiljaa / pikku hiljaa    (Sari Maamies 2014, Kielikello)

    olennaisesti / oleellisesti

    olot / olosuhteet

    vuori 'vaatteen sisäpuolta verhoava kangas', vuorin, vuoria / vuoren, vuorta     (Ennen suositeltiin käyttämään vuoren/vuorta-taivutusta vain 'korkea mäki' -merkityksen kanssa, ja vaatteen kohdalla olisi taivutettava vuorin/vuoria. Tämä uusi hyväksytty muoto tuli itsellenikin uutena tietona Maamiehen artikkelista.)

    samastaa, samastua / samaistaa, samaistua     (Anneli Räikkälä 1995, Kielikello) (Joillakin erikoisaloilla, esimerkiksi psykologiassa, jompikumpi muoto voi olla erikoistunut termiksi, jolloin kannattaa noudattaa alan termistöä ja periaatteita.)

    sinänsä / sinällään     (Esko Koivusalo 1988, Kielikello)

    saada aikaan / saada aikaiseksi     (Eri sijamuotojen johdosta näillä voi kuitenkin olla pienoinen merkitysero, mutta tulosijojen toisinaan metaforisistakin merkityksistä voi lukea lisää halutessaan jostain muualta. Näistä muodoista on kirjoittanut esim. Maija Länsimäki 2007, Kieli-ikkuna)

Yhdenmukaisuus

Jos jostakin sanasta on olemassa useampi toimiva muoto, kirjoittajan tulisi valita kahden väliltä yksi ja käyttää sitä johdonmukaisesti. Esimerkiksi jos haluaa kirjoittaa analyysiä eikä analyysia, tässä pitäisi pysyä, mielellään niin, että muutkin analyysi-sanat tai vastaavat olisi taivutettu samalla logiikalla: analyysia, analyysissa, homonyymeja, synonyymeilla...

Monilla suomen kielen sanoilla on useita samanarvoisia taivutusmuotoja. (Tosin omenain, vanhain ym. genetiivimuodot ovat tyyliltään vanhahtavia.) Näissäkin kannattaa pitäytyä yhden sanan kohdalla tietyssä taivutusmuodossa, oli se sitten omenain, omenojen, omenoiden tai omenien. Toisaalta vaikka muuten kirjoittaisi vanhojen, ei ehkä kannata kirjoittaa vanhojenkoti tarkoittaessaan vanhainkotia, joka on vakiintunut tarkoittamaan ikääntyneille ja apua arjessaan tarvitseville ihmisille suunnattua palvelukotia.

Osa -hk-sanoista voi taipua sekä uhkan että uhan, vihkon ja vihon, nahkan ja nahan. Omaan korvaani uhkan särähtää, joten kiinnitän usein huomiota siihen, miten etenkin kahden eri kirjoittajan yhteisessä kirjassa vilisee uhkan- ja uhan-muotoja sekaisin, mikä on tietenkin häiritsevää. Toisaalta en itsekään taivuta kaikkia -hk-sanoja samalla tavalla. Saatan aistia uhan, pestä nahan mutta ostan mieluiten uuden vihkon. Häiritseekö tällainen teistä lukijoita?

Lähteet

Gaudeamukselta saatu Kielenhuoltovinkkejä-pdf-tiedosto

Kankaanpää, Salli — Heikkilä, Elina — Korhonen, Riitta — Maamies, Sari — Piehl, Aino (toim.) 2015: Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas. 12., korjattu painos. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus.

Kielikello (linkit eri kirjoittajien artikkeleihin vinkkien perässä)

Kielitoimiston ohjepankki (linkit eri ohjeisiin vinkkien perässä)

Mitkä oikeinkirjoitukseen liittyvät seikat tuottavat teille eniten hankaluuksia? Mitä ajattelette vanhoissa säännöissä pitäytymisestä silloinkin, kun uusia sääntöjä on jo luotu tilalle? Tai millaiset sanat tai muotoilut ärsyttävät teitä eniten?

Mitä tärkeitä oikeinkirjoitusseikkoja tästä blogista unohtui? Virheitäkin saa korjata, sellaisia löytyy varmasti aina!

Nyt muuten näkyy täällä Etelä-Suomessakin kivan paljon revontulia! <3

Kuva tehty Canvalla.