Pandemian vaikutukset kustannustoimintaan

Kalifornian yliopiston Publishing During the Pandemic -webinaarissa eri kustantamoiden työntekijät kertoivat koronapandemian vaikutuksista kustannus- ja julkaisutoimintaansa. Tällä kertaa emme saaneet täydennyskurssista dioja itsellemme, joten katselin webinaarin pariin kertaan ja tein muistiinpanoja. Siitä kirjoittaminen lienee siltikin melko sekavaa, eivätkä kaikki asiat päde Suomeen. Esimerkiksi yksi kustantajista pohti, että juuri ennen pandemiaakin oli Jenkeissä alettu pohtia pienten kustantamoiden etuja käsikirjoitukselle ja kirjailijalle. Ilmeisesti pandemia vauhditti keskustelua, ja osa menestyneistä kirjailijoista halusi jostain syystä valita nimenomaan pienen kustantamon "the Big Fourin" sijaan. Suomessa isoimmatkaan kustantamot eivät pääse aivan samanlaisiin myyntilukuihin, koska suomen puhujia ei ole yhtä montaa miljoonaa (tai miljardia) kuin englantia ymmärtäviä. En ole kuitenkaan aivan varma, miten paljon Suomen ja Jenkkien keskustelut isoista ja pienistä kustantamoista eroavat.

Webinaarissa korostui pandemian vaikutuksista eniten henkiset rasitteet niin kirjailijoille kuin kustantamojenkin työntekijöille. (Minusta hauskaa oli myös, miten kirjailijoista puhuttiin asiakkaina, tehdäänkö näin Suomessakin? :D) Pandemia herätti varmasti ihan meissä kaikissa paljon huolia ja stressiä. Yksi kustantaja muotoili asian niin, että hän tunsi itsensä enemmän psykologiksi kuin aiemmin. Työ alkoi sisältää enemmän työkaverien ja kirjailijoiden tsemppaamista, ja deadlinet paukkuivat aiempaa enemmän. Toinen kustantaja nosti esiin myös sen, miten kirjailijan deadlinen siirto vaikutti koko kustantamon toimintaan, koska kaikki muut odottivat kirjailijan käsikirjoitusta. Hänen mukaansa kirjailijat eivät aina tajua lisäaikaa pyytäessään ajatella, miten paljon se hidastaa kaikkien aikatauluja.

Kaikkien alojen työntekijöillä taisi koronan aikaan nousta huolia yt-neuvotteluiden ja lomautusten takia. Freelancer-editoijana työskentelevä webinaariosallistuja kertoi aluksi olleensa huolissaan mutta pian huomanneensa, ettei pandemia vaikuttanut hänen työhönsä oikeastaan lainkaan. Freelancerit työskentelevät usein jo valmiiksi etänä eivätkä ole ehkä sillä lailla työsuhteessa kustantamoon, että pääsisivät tai joutuisivat tsemppaamaan niitä ihmisiä, joiden kanssa he työskentelevät. Lisäksi oikolukemista riittää aina. Vaikka kirjailijoiden deadlinet siirtyilivät aiempaa enemmän, työtä oli kuulemma freelancer-editoijalle aivan yhtä paljon kuin ennen. Muutkin kertoivat, että työn tekeminen jatkui silti, koska kirjoja tietysti myytiin edelleen, ja ne piti yhä editoida ja oikolukea. Mutta vain freelancerin työnkuva pysyi täysin samanlaisena pandemiankin aikaan.

Lisäksi jälleenmyyntiketjusta puhuttiin paljon. Jenkeissä jälleenmyyntiketju on ollut ilmeisen vakiintunut, eikä kustantamoiden "ole tarvinnut" myydä kirjoja suoraan kuluttajille. Usein kirjoja voi kuitenkin ostaa myös kustantamon sivuilta, mutta kirjakaupoilla on ollut tärkein tehtävä kirjojen myynnissä. Etenkin kivijalkakirjakaupat kärsivät pandemiasta valtavasti ja joutuivat jopa sulkemaan oviaan. Pandemioihin varautuva kustantamo pitää siis huolen, että kirjoja voi myös ostaa suoraan heiltä. 

Kirjojen myynti nimittäin ei laskenut, päinvastoin. Käsitykseni mukaan kirjojen myynti kasvoi Suomessakin koronan aikana. Kirjojen hinnat saattoivat silti laskea joissakin kustantamoissa. Kirjoja ei vain ostettu kasapäin enemmän, kun lähes kaikki vapaa-aika piti viettää kotona sisällä, vaan pandemia vaikutti myös siihen, mistä haluttiin lukea. Ihmiset halusivat unohtaa pandemian ja paeta arkea, joten koronasta ei ainakaan haluttu lukea. Etenkin vampyyritarinat myivät hullun lailla. Lisäksi erilaiset sisäaktiviteettikirjat myivät, esimerkiksi erilaiset keittokirjat. Yksi nosti esiin, että käsikirjoituksen hylkääminen ei välttämättä tarkoittanut sen huonoutta, vaan sen aihe ei ehkä vain sopinut juuri tähän hetkeen eli se ei myisi juuri nyt.

Yhden webinaariosallistujan julkaisutoiminta sisälsi ennen kaikkea sarjakuvia, joita alettiin pandemian aikana siirtää aiempaa enemmän internetiin. Sähköisten kirjojen merkitys korostui muissakin kustantamoissa, ja niihin aletaan kuulemma panostaa vielä nytkin aiempaa enemmän.

Webinaarissa toivottiin, että etätyön mahdollisuus pysyisi jatkossakin, koska monelle etätyö oli tehokkaampaa. Etenkin maalla asuvat pystyivät työskentelemään parhaiten etänä. Jotkut ilmeisesti myös muuttivat pandemian ajaksi edullisempiin asuntoihin hieman kauemmaksi kaupunkien keskustoista. Etätyömahdollisuuksien jatkuminen tarkoittaa kustantamoille kuitenkin lisää valmistautumista ja mukautumista. En tiedä, onko Suomessa miten paljon sellaista etätyötä, että joku asuisi yli sadan kilometrin päässä työpaikastaan. Itselleni kustantamotyöskentelyyn liittyy niin vahvasti ideaali toimistolla käymisestä ja työkavereiden näkemisestä, että en ole edes pohtinut työmahdollisuuksia kauempana pk-seudusta. Tosin suurin osa kustantamoista on muutenkin juuri täällä etelässä.

Pandemian aikaan kaikille taisi tulla tutuksi Zoomin käyttäminen. Yksi seikka, mitä en ollut itse tullut ajatelleeksi ja mikä täytyy todellakin ottaa jatkossa huomioon Zoomin kanssa, on se, että Zoom-kokouksissa ja -tapaamisissa keskustelu saattaa siirtyä liian epämuodolliseksi ja tuttavalliseksi, koska nähdään toisten koteihin. Oma Zoomissa näkyvä huone tulisi tietysti mukauttaa asialliseksi, mutta ihan asiallisenkin huoneen näkeminen voi rentouttaa kaikkia vähän liikaa tai mikä pahempaa, aiheuttaa liian tuttavallisia kyselyjä tai kommentteja. Vaikka kaikki ovatkin kotonaan, etätyö on työtä siinä missä toimistotyökin, ja Zoom-huone on työhuone siinä missä toimistohuoneetkin. Tästä mainittiin vähän myös Onnistu työhaastattelussa -työpajassa: työhaastatteluun ei välttämättä valmistaudu yhtä hyvin, jos se tapahtuu kotona. Eli pidetään housut jalassa Zoomissakin, eikä kysellä liikaa tai liian henkilökohtaisia kysymyksiä.

Webinaarissa annettiin myös pandemiaan liittymättömiä vinkkejä opiskelijoille ja kirjailijoille: ennen kaikkea korostettiin yhteyksiä ja verkostoitumista. (Connect on tosin jotenkin paljon kepeämpi ja syvällisempi sana.) Kustantamoissa työskenteleviä voi pyytää ihan vain kahville ja kertoa olevansa kiinnostunut siitä, mitä heidän työhönsä kuuluu. Yksi kertoi saaneensa tietää paljon tällä tavoin, ja näin hän loi myös suhteita kustantamoihin. Hän oikein yllättyi, miten moni lähti mielellään kertomaan työstään jollekulle alalla uudelle tyypille, etenkin jos heille osti kahvin. Myös kirjailijoita kannustettiin "connectaamaan" kustantamoiden kanssa. Huonoin mahdollinen tapa saada käsikirjoitus julkaistuksi oli spämmätä se useaan kymmeneen kustantamoon ja ihmetellä puolen vuoden päästä, miksei kukaan vastannut. Kun tutustuu kustantamoihin hieman paremmin, saa selville, mitä he haluaisivat juuri nyt julkaista ja sopisivatko omat ideat heille.

UCLA Extension -kurssit ovat olleet minusta todella hyödyllisiä, vaikka niissä pureudutaankin juuri Yhdysvaltojen kontekstiin. Muistakin maista on kuitenkin hyvä tietää kansainvälistä verkostoitumista ajatellen ja toisaalta ihan vain, jotta meillä olisi enemmän tietoa ja malleja, miten muut tekevät ja näkevät kirja-alan ja julkaisutoiminnan. Nyt on ilmoittautuminen käynnissä ilmaisille yhden päivän tv-käsikirjoittamisen "Anatomy of a Pilot" -kurssille ja "Introduction to Picture Books" -kirjoittamiskurssille. Kursseilla ei yleensä tarvitse näyttää omia tekstejään tai kertoa omista projekteistaan (ja jos tällaista ohjausta on, siitä mainitaan kurssin lyhyessä esitteessä). Kysymyksiä saa esittää avaamalla mikkinsä tai chatissa. Itselläni on melko hidas verkkoyhteys, joten en ole laittanut kameraa päälle, etenkin kun muut ovat rapakon toisella puolella. Joka tapauksessa suosittelen!

Lopuksi vielä omia ajatuksiani pandemiasta. Huolet ja stressi todellakin vaikuttivat joka päivä ajattelussani, etenkin kun muutama läheinen tuohon tautiin menehtyikin. Pandemia alkoi, kun kirjoitin kanditutkielmaani, ja proseminaari ei järjestynyt kovin hyvin enää etänä. Viimevuotinen graduseminaari taas onnistui jo paremmin, ja graduohjaajani oli aivan ihana. Pienet teknologiset ongelmat eivät gradua hidastaneet. Suoritin jo ennen koronaa kursseja paljon tenttien ja esseiden muodossa, joten korona ei siltä osin vaikuttanut opintoihini kummemmin. Jotkut opettajat lakkasivat vastaamasta sähköposteihin koronan alkaessa, ehkä koska he eivät halunneet lukea esseitä ja tenttejä vaan preferoivat luentomuotoista opettamista. Itse opin parhaiten esseiden ja tenttien avulla, ja tuntuikin oudolta tavata yksi maisterivaiheen opiskelija, jolla ei ollut hajuakaan alan keskeisistä tutkijoista, koska hän ei ollut joutunut lukemaan kirjoja juuri ollenkaan. Luennoilla oppii paljon, mutta etenkin gradun kanssa helpotti, kun oli päässyt tutustumaan moniin keskeisiin tutkimuksiin ja teoksiin, ja tiesi jo, mistä mitäkin tietoa löytää. Toivon mukaan esseiden ja tenttien mahdollisuus pysyy jatkossakin, vaikka etäopiskeluun ei olisi täyttä pakkoa.

Toivottavasti osaamme siis jatkossa varautua paremmin tuleviin pandemioihin yliopistoissa,  kustantamoissa ja muuallakin.

Kuva tehty Canvalla.