Haastattelussa Ani Kuusjärvi

Millaista on tietokirjojen kustannustoimittaminen? Haastattelin Gaudeamuksen kustannustoimittajaa Ani Kuusjärveä, joka valittiin juuri Vuoden tiede-editoriksi. Onnea vielä Anille!

Gaudeamuksella kustannustoimittajana

Ani Kuusjärvi oli aluksi Gaudeamuksella harjoittelijana, kuten ovat olleet kaikki muutkin Gaudeamuksen työntekijät. Tärkeää on kokemus juuri Gaudeamuksen työtavoista, sillä eri kustantamoilla on erilaisia kirjoja, tyylejä, toimintatapoja ja painotuksia.

Ani opiskeli yliopistossa paljon ja monia eri aloja. Ennen yliopistolla oli sallitumpaa opiskella pidempään ja useamman tiedekunnan opintosuuntia. Pääaineenaan hän opiskeli yleistä kirjallisuustiedettä, teoreettista filosofiaa, sukupuolentutkimusta ja teologiaa. Pro gradu -tutkielmansa hän teki psykoanalyysista, ja teologian tutkintokin jäi lähinnä gradua vaille valmiiksi.

Gaudeamuksen muutkin työntekijät ovat opiskelleet samankaltaisia aloja. Kirjallisuustieteilijöiden lisäksi heillä työskentelee pari historioitsijaa, ja yksi on opiskellut biologiaakin.

Gaudeamuksella oli aluksi paljon vähemmän työntekijöitä. Anin aloittaessa työt Gaudeamuksella 1990-luvun puolivälissä työntekijöitä oli kolme. He kaikki hoitivat monipuolisesti erilaisia tehtäviä, myös käännösoikeuksien hankkimista. Nyt lähinnä kustannusjohtaja hoitaa oikeusasiat, ja markkinoinnista vastaavat myynti- ja viestintäpäällikkö. 

Kustantajan tehtäviin kuuluu myös vertaisarviointien hankkiminen. Lähes kaikki Gaudeamuksen kirjat käyvät läpi vähintään kaksi molemminpuolisesti anonyymia vertaisarviointia. Jos arvioinnit ovat ristiriitaisia, hankitaan vielä kolmas vertaisarviointi.

Koska Gaudeamuksella on nyt enemmän työntekijöitä eri aloilta, kustannustoimittajat voivat kysellä kollegoilta apua näiden erikoisalojen tai erityisosaamisen perusteella. He voivat pallotella ideoita ja kysyä apua vaikkapa Indesignin käyttöön joltakulta ohjelman paremmin tuntevalta. Jalkapallojoukkuevertaus sopii kuvaamaan työyhteisöä, sillä kaikilla on erilaisia vahvuuksia ja rooleja, vaikka kaikki pelaavatkin samaa peliä. Ani kutsuu Gaudeamuksen työntekijäporukkaa myös mangustilaumaksi.

Koronan aikana kirjoittajien kanssa kommunikoitiin aiempaa enemmän sähköpostien välityksellä, kun kasvokkaisia tapaamisia ei voinut järjestää. Gaudeamuksella alettiin tällöin myös puhua enemmän puhelimessa, jotta suhteet kirjoittajiin ja työtovereihin pysyisivät inhimillisempinä. Puhelimessa puhuminen ei myöskään vaadi samanlaista valmistautumista kuin Zoom- tai Teams-puhelut. Tämä yhteisöllisyyden ylläpitäminen kuulostaa mielestäni aivan upealta! Etätyö tulee pysymään mahdollisuutena jatkossakin, sillä kotona työskentely on monelle niin paljon tehokkaampaa ja helpompaa. Ei tarvitse valmistautua ja matkustaa töihin. Kotona saa työskentelyrauhan ja voi samalla hauduttaa ruokaa uunissa tai pestä pyykkejä.

”Koronan aikana yhteisöllisyyden arvon on ymmärtänyt”, Ani sanoo.

Anin puheiden perusteella Gaudeamuksessa on selvästi hyvä ja lämmin työilmapiiri. Kysyin myös siitä, miten työskentely tietokirjailijoiden kanssa sujuu. Onko siinä välillä takkuja? Ani kertoo työn sujuvan enimmäkseen hyvässä hengessä. Koska tietokirjailijatkin ovat ihmisiä, aina välillä on haasteita kommunikoinnissa, etenkin viestittäessä sähköpostitse. Tietokirjat ja kaunokirjalliset teokset ovat kirjoittajilleen aivan yhtä tärkeitä, ja osa korjausehdotuksista voi sen takia tuntua kirjoittajista vaikeilta. Nämä ovat kuitenkin poikkeustapauksia.

Kustannustoimittajan työnkuva ja vahvuudet

Ani korostaa lukemisen tärkeyttä kustannustoimittajan työssä. Hänellä on ollut hyvä tatsi lukemiseen jo pienestä pitäen. Tärkeää on lukea paljon ja monenlaista kirjallisuutta. Hyötyä on kaikesta yleissivistyksestä, jota voi onneksi myös kehittää työssä. Tietokirjoja kustannustoimittavan ei kannata nirsoilla, sillä mitä vain voi joutua — tai päästä — toimittamaan.

”Kaikkea ei voi tietää, mutta kaikesta kannattaa tietää edes vähän”, Ani neuvoo.

Ani haaveili lapsena salapoliisin, keksijän tai toimittajan työstä. Opiskeluaikoinaan hän ajatteli hakeutuvansa tutkijaksi, mutta harjoittelu Gaudeamuksessa vei hänen sydämensä. Oikeastaan tietokirjojen kustannustoimittaja pääseekin paitsi tutkimaan myös toimimaan salapoliisina, keksijänä ja toimittajana. Työssä pääsee selvittämään kaikenlaista, ja kun aihe alkaa kyllästyttää, pian pääsee siirtymään seuraavaan kirjaan. Työ kuulostaakin monin tavoin merkitykselliseltä, niin tiedon välittämisen kuin uuden oppimisenkin kautta.

”Olisi onnetonta olla työssä, jossa ei opi. Työ on olennainen osa elämääni ja kietoutuu siinä kaikkeen”, Ani kertoo.

Joitakin asioita kustannustoimittajan työssä oppii vain tekemällä. Gaudeamuksen harjoitteluilmoituksessakin mainittiin kyky erottaa tarkkuutta vaativat työn osa-alueet sellaisista osa-alueista, joissa kaivataan suurpiirteisyyttä. Esimerkiksi bibliografian on oltava kunnossa, sillä tietokirja saatetaan jättää ostamatta, jos sen lähdeluettelo ei ole vakuuttava, asiallinen, siisti ja johdonmukainen. Sen kanssa on siis oltava tarkkana. Toisaalta joissakin muissa asioissa kustannustoimittajan ei kannata ”takertua lillukanvarsiin”, mutta tämän oppii kokemuksen kautta.

Itseluottamuskin kasvaa vasta työssä. Aloittelevasta kustannustoimittajasta voi tuntua pelottavalta ja vaikealta esittää korjausehdotuksia esimerkiksi vanhemmille professoreille. Ani kertoo työnsä alkuaikoina kuulemastaan neuvosta, jonka mukaan kannattaa kuvitella päälleen kustannustoimittajan univormu. Aivan kuten HSL:n univormupukuisilla lipuntarkastajillakin on oikeus pyytää matkustajia näyttämään matkalippunsa, kustannustoimittajallakin on oikeus ja velvollisuus esittää parhaaksi näkemänsä muutosehdotukset.

Kustannustoimittajalla on oltava myös ihmissuhde- ja kommunikointitaitoja. Palaute tulee esittää rakentavasti, ei jyräten. Konditionaalia käyttämällä palautteesta saa kohteliaamman ja rakentavamman. Lisäksi kustannustoimittajan on oltava spesifi. Ei kannata kommentoida: ”En ymmärtänyt tästä mitään.” Parempi on spesifioida hankalaksi jäänyt kohta esimerkiksi kysymällä: ”Tarkoittaako tämä siis sitä, että…?” Kirjailijalle käy näin myös selväksi, että kustannustoimittaja on paneutunut työhönsä.

Ani kysyy aina uusilta kirjoittajilta, käykö heille hänen useimmiten käyttämänsä toimitustapa. Toimittaminen tehdään kuitenkin yhteistyössä tietokirjailijoiden kanssa, joten heidän tahtoaan kuunnellaan. Joku toivoo Wordin ”seuraa muutoksia” -toiminnon käyttämistä, ja toinen haluaa korjauksia paperilla. Tuttujen kirjoittajien kanssa Ani voi tehdä joitakin muutoksia suoraan tekstiin, esimerkiksi selkeitä kielellisiä korjauksia. Usein hän dokumentoi suoraan tekemiäänkin muutoksia, ja poistot hän merkitsee yliviivauksin. Ani inhoaa etenkin substantiivitautia, sillä se syö ilmaisun dynaamisuutta ja kuljettavuutta.

Tietokirjojen kustannustoimittajaksi haluavan kannattaa lukea paljon ja monipuolisesti sekä seurata maailman tapahtumia. Pääsy harjoittelijaksi on tärkeää. Freelancer-oikolukijoitakin Gaudeamuksella on, mutta hekin ovat olleet Gaudeamuksella töissä aiemmin ja tuntevat kustantamon toimintatavat.

Tietokirjojen kustantaminen

Miten tietokirjojen ja kaunokirjallisuuden kustantaminen ja toimittaminen eroavat toisistaan? Ani ei ole toimittanut kaunokirjallisuutta, mutta hän pohtii, että kaunokirjallisuutta pidetään enemmänkin taiteena. Molemmissa genreissä on kuitenkin paljon samoja elementtejä. Tietokirjallakin on rakenne ja tyyli, ja tietokirjojen toimittamisessa tehdään poisto- ja lisäysehdotuksia tai ehdotetaan muuttamaan järjestystä.

Gaudeamus ei kovin paljon tilaa tietokirjoja, vaan niitä yleensä tarjotaan. Joitakin tietokirjoja työstetään vuosikausia, jopa kymmenen vuotta. Esimerkiksi antiikin klassikoiden suomentaminen vie aikaa ja vaatii ulkopuolista rahoitusta suomentajalle. Gaudeamus kustantaa välillä hyvinkin vähälevikkisiä tietokirjoja mutta toisinaan myös suurelle yleisölle tarkoitettuja teoksia. Kovinkaan paljon tietokirjat eivät kuitenkaan myy, eivät ainakaan kymmeniätuhansia kappaleita, kuten osa kaunokirjallisista teoksista.

Gaudeamuksen uskottavuus tuleekin jostain muualta kuin myyntimääristä. Anin mukaan laatu on kaikkein tärkeintä ja kirjat toimitetaan mahdollisimman hyvin. Vertaisarvioinnit ja tiettyihin asioihin kohdistuva pikkutarkkuus edistävät nekin Gaudeamuksen kirjojen laatua.

Tietokirjoja toimittavan on epäiltävä jatkuvasti, vaikka vertaisarviointeihin voikin luottaa. Aina joitakin pieniä virheitä voi löytyä. Faktat saa tarkistuttaa kirjailijalla, mutta nopeinta voi olla tarkistaa itse esimerkiksi erisnimen kirjoitustapa, jokin vuosiluku tai muu yksityiskohta. Anilla herää toisinaan vaistonvarainen epäilys, ja usein tämä epäilys osuu oikeaan: tekstissä on kuin onkin siinä kohdin jotain vialla. Tällainen vaisto syntyy varmasti kokemuksen ja yleissivistyksen myötä.

Puhuimme hieman myös koronan vaikutuksesta kirjojen kustantamiseen. Kirjat, joissa käsitellään koronaa, ilmestyvät hieman viiveellä. Ani lukee mielellään dekkareita ja kertoo juuri lähikuukausina törmänneensä useampaankin, joissa pandemia on ollut keskeisessä roolissa. Koronan aikaan kirjojen ja etenkin äänikirjojen suosio lisääntyi, sillä aikaa vietettiin enemmän kotona tai lenkkipoluilla. Lisäksi Ani kertoo, että kirja-ala ei välttämättä juurikaan kärsi, vaikka yhteiskunnalla menisi huonommin. Ihmiset karsivat vaikeina aikoina kuluja ennemmin kalliista viihde-elektroniikasta tai ulkomaanmatkoista kuin kirjoista, ehkä koska kalleimmatkaan kirjat eivät ole lopulta kovin kalliita — edes ne, joiden tekemiseen on käytetty kymmenen vuotta.

Vielä on 8.2. asti aikaa hakea Gaudeamukselle kustannustoimittajaharjoittelijaksi!