Unet ja kirjoittaminen

Unia voi hyödyntää monin eri tavoin kirjoittamisessa. Miisa Jääskeläisen kirjassa Sana kerrallaan: Johdatus luovaan kirjoittamiseen (2002) heitetään ilmoille ajatus, jonka mukaan kirjailijat näkisivät enemmän unia. Tälle ei ole esitetty lähteitä, mutta heitto on mielenkiintoinen. Jääskeläinen kirjoittaa: 

"Kirjailijat näkevät myös enemmän unia kuin muut. Merkityksellisiksi käsitetyt unet ja unien muistaminen arvellaan osoitukseksi tietoisen ja tiedostamattoman yhteyksistä." (s. 23.)

Huomasin NaNoWriMo-kokeiluni aikana, että monet tosiaankin hyödyntävät unia kirjoittamisessa. Unista saadaan ideoita ja tunnelmia, ja toisaalta yllättävän moni myös kirjoittaa unista. Jääskeläinen vinkkaa kirjassaan kokeilemaan unipäiväkirjan pitämistä. Sieltä voi tarvittaessa löytyä mielenkiintoisia juonenkäänteitä ja tunnelmia.

Twilight-saagan kirjoittaja Stephenie Meyer sai sanojensa mukaan idean kirjaansa näkemästään unesta. Itsellenikin oli paljon helpompi kirjoittaa, kun unen myötä tarinaan tuntui löytyvän se "puuttuva palanen". Pelkkä uni ei riitä kirjaksi, vaan tarvitaan muitakin ideoita ja mielikuvitusta, mutta uni voi toimia tarvittavana potkuna kirjoittamiseen. Ja unessa nähty ja eletty tapahtuma tai tunnelma voi olla helpompi visualisoida ja sitä kautta verbaalistaa.

Minua yllätti kuulla myös siitä, miten unista kirjoitetaan. Unet mahdollistavat niin paljon, sillä unissahan voi tapahtua mitä vain. Unista kirjoittaminen vaatii toki sen, että niissä on jotain tarinalle merkityksellistä. Ne voivat viedä juonta eteenpäin (myös vertauskuvallisesti). Esimerkiksi masentuneet ihmiset näkevät enemmän painajaisia, joten painajaisista kertomalla voi kuvata päähenkilön henkistä pahoinvointia.

Unista voi oppia, niin kirjoissa kuin tosielämässäkin. Unien tarkoituksista ja syntymekanismeista on esitetty monenlaisia teorioita, ja yksi niistä kuuluukin niin, että unessa ihminen voi harjoitella varautumaan tuleviin tosielämän tilanteisiin. Kirjankin hahmo voisi siis käydä unen läpi ikään kuin jonain testinä tai harjoituksena. Tekeekö hän siinä oikeat valinnat?

On ehkä jo klisee huiputtaa lukija lukemaan hirmuisen jännittävä seikkailu, joka täsmää kirjan muuhun juoneen mutta jonka lopussa kaikki "hyvikset" kuolevat. Ja sitten päähenkilö heräsi!

Unia nähdään yleensä REM-unen aikana. (REM-uni ei ole sama asia kuin syvä uni.) Ilmeisesti unia voi myös nähdä muissakin kuin REM-vaiheessa, mutta tällöin unista muistetaan vähemmän yksityiskohtia, unet eivät ole niin eläviä ja ne voivat olla ennemmin tunnelmaunia.

Elämäkerta-kurssilla eräs opiskelijoista esitteli Anita Konkan teoksen Unennäkijän muistelmat (2014). Esitelmän perusteella kirja vaikutti todella mielenkiintoiselta! Konkka piti päiväkirjan lisäksi unipäiväkirjaa sekä tilastoja unistaan ja pohdiskeli unien merkityksiä. Unia on ilmeisesti myös hyödynnetty hyvin luovasti kirjan kerronnassa. En ole itse vielä lukenut teosta, mutta se on lukulistallani.

Kirjoittaessa yhdistetään varmaan lähes aina samaan aikaan tietoista ja tiedostamatonta. Esimerkiksi taustatietoa kirjaa varten hankitaan yleensä niin tietoisesti kuin tiedostamattakin. Ehkä unet voivat inspiroida joskus silloinkin, kun ei itse tiedosta niiden vaikutusta?

Tietoinen ja tiedostamaton sekä näiden yhteisleikki ovatkin minusta valtavan kiinnostavia niin unissa kuin kirjoittamisessakin. Minkä verran tiedostamme asioita, jotka vaikuttavat uniimme tai kirjoittamiseemme? Ja toisaalta, miten unia ja kirjoittamista voi tulkita tietoisen tai tiedostamattoman kautta? Tai mitä opimme itsestämme ja omasta tiedostamattomastamme, kun mietimme uniamme ja kirjoittamisiamme?

Näin vähän aikaa sitten itse unta, jossa olin lapsi. Jostakin syystä lapsia lähetettiin selviytymään avaruuteen, jossa jouduimme pelaamaan jonkinlaista selviytymispeliä. Yksi lapsi ei osannut vastata oikein matemaattiseen kysymykseen, joten hänet heitettiin mustaan aukkoon. Onnistuimme pienellä porukalla karkaamaan jollekin oudolle planeetalle, jossa oli sadoittain valkoisia robotteja, jotka olivat kaikki myös poliiseja. Ne vain kulkivat kiskoilla eteenpäin, ja kyselivät toisiltaan "Oletko sinä poliisi?". Kun meidän vuoromme tuli vastata, sanoimme olevamme poliiseja, joten saimme oleskella planeetalla. Lopussa jostain teleporttasi eteemme se sama lapsi, joka heitettiin mustaan aukkoon, ja hän oli nyt jo vanha mies ja lopulta keksinyt vastauksen siihen matematiikan kysymykseen. Tämä uni ei kyllä inspiroinut kirjoittamaan vaikka jäikin mieleen omituisuutensa ja ehkä erityisesti jännittävän tunnelmansa takia. 

Unien pohtiminen melkein innostaa minua aloittamaan oman unipäiväkirjani, mutta todennäköisesti jaksaisin sitä vain pari viikkoa, niin kuin kaikkia ruoka-, tapa- tai lukupäiväkirjoja.

Ovatko unet inspiroineet teitä kirjoittamaan? Nähdäänkö teidän kirjoituksissanne unia? Tai mitä yleensä ajattelette kirjoista, joissa uneksitaan?

Kuva: Ihsan Adityawarman (pexels.com)