Kirjatalous mediassa

Helsingin Sanomien pääkirjoitus "Lajikato uhkaa nyt kirjoja" alkaa lauseella: "Kirjalla ei mene Suomessa hyvin." Lähteinä oli käytetty Kirjakauppaliittoa ja Suomen Kustannusyhdistystä, itse asiassa samaa tiedotetta, jonka linkkasin viime blogipostaukseeni. Tiedote on otsikoitu: "Painetun kirjan myynti laski vuonna 2022 - digitaalinen myynti kasvaa edelleen".

HS:n jutussa on hyviä pointteja kirjailijoiden ja kustantajien pienistä ja pienentyvistä tuloista. Mutta että ihan lajikato? Sanalla kirja ilmeisesti viitataan vain painettuun kirjaan. Painetun kirjan myynnin lasku vaikuttaa enemmänkin kirjanpainajien ja rahtareiden tuloihin, joista ensimmäiset ovat kaikessa hiljaisuudessa lopettaneetkin toimintaansa viime vuosikymmeninä. Materialismin aikakaudella rahtareilla taas kyllä riittää hommia.

Koska kirjojen kokonaismyynti kasvoi 11,2 % vuonna 2021 (SKY) ja pysyi samalla tasolla vuonna 2022, kirjailijoilla ja kustantajilla ei mene tämän perusteella mitenkään huonommin kuin aiemmin 2000-luvulla. Kirjailijat ja kustantajat saavat e-kirjoistakin rahaa, ja vaikka äänikirjoista pitäisi saadakin parempi korvaus, äänikirjat ovat silti lisänneet kirjailijoiden tuloja. 

HS:n jutussa ei mainita sanallakaan kokonaismyynnin kasvusta ja vetoomuksesta alv:n laskemiseksi nollaan kerrotaan niin pikaisesti, että ensimmäisellä lukukerrallani en edes huomannut sitä. Sen sijaan kirjoittaja puhuu pelialasta ja kirjaviennistä. Bestsellerien myynnin laskua ei nähdä tasa-arvoisempana myynnin jakautumisena useammalle nimekkeelle vaan sillä yritetään osoittaa kirja-alan huonovointisuutta. Kirja-alan demokratisoitumisesta huolestuminen ja yksittäisten super-bestselleristien toivominen kuulostaa samalta kuin joidenkin toiveet diktatuurista. Nykyisin on niin paljon ääniä, että jotkut kaipaisivat yhtä valtavaa ääntä ja vain yhtä suurta tarinaa, vaikka se tarkoittaisikin vallan epätasaista jakautumista.

Liioittelevat otsikot, jotka kertovat pelkästään painetun kirjan myynnin laskusta ja jättävät mainitsematta kokonaismyynnin noususta, vaikuttavat varmasti ainakin joihinkin lukijoihin ja mielipiteisiin. Juttu oli linkattu Facebookin kirjaryhmiin, ja kommenteissa oltiin suurimmaksi osaksi huolissaan kirja-alasta. 

Ja markkinoihin vaikuttaminen on selvästi jutun tarkoituksena. Lopussa vedotaan kulttuuriin ja suomalaisuuteen: emme olisi me, jos emme lukisi tiettyjen kirjailijoiden kirjoja.

Mutta markkinoihin ja talouteen vaikuttamista vaikeuttaa, että emme kunnolla ymmärrä niitä. Jos ennustamme kirjan kuolemaa ensi vuodelle, tulee kenties käymään juuri päinvastoin.

Olen lukenut viime viikkoina Yuval Noah Hararin kirjoja, ja paljon lukiessani huomaan usein, miten eri alojen tietyt kohdat kietoutuvat toisiinsa niin, että kokonaiskuva on koherentti. Harari ei käsittele kirja-alaa, mutta seuraavat lainaukset kirjasta Homo Deus: Huomisen lyhyt historia (2015) tulivat mieleeni: 

"Mitä enemmän tiedämme, sitä vähemmän pystymme ennustamaan. Kuvittele esimerkiksi, että jonain päivänä asiantuntijat pystyvät selvittämään talouden peruslait. Kun se tapahtuu, pankit, hallitukset, sijoittajat ja asiakkaat alkavat käyttää tätä uutta tietoa uusilla tavoilla ja saavat etulyöntiaseman kilpailijoihinsa nähden. Sillä mitä hyötyä on uudesta tiedosta, ellei se johda uudenlaiseen käyttäytymiseen? Valitettavasti on kuitenkin niin, että kun ihmiset muuttavat käyttäytymistapaansa, talousteorioista tulee vanhanaikaisia." (s. 64—65.)

Talous ylipäätään ja kirjatalous ovat siinäkin mielessä samanlaisia, että molemmat ovat muuttuneet 2000-luvulla huimaa vauhtia. 

Siispä aloin miettiä mieleeni tulevia kirja-alaa koskevia ennustuksia ja sitä, mitä todellisuudessa kävi.

2001 Vastapaino julkaisi Mikko Lehtosen kirjan Post Scriptum: Kirja medioitumisen aikakaudella, joka suhtautuu kirja-alan tulevaisuuteen melko optimistisesti. Kirja-alasta on kuitenkin aina oltu huolissaan. Kaikki uudet mediat pelottavat kirja-alan toimijoita. Sanomalehdet, radio, televisio, internet, ja silti kirja on ja pysyy.

2004 julkaistiin Teijo Makkosen toimittama Kustannustoimittajan kirja. Sekin on melko optimistinen kirja-alan tulevaisuutta kohtaan. "Paljon on muuttunut, mutta ei lainkaan niin paljon eikä varsinkaan niin kohtalokkaita asioita, kuin on pelätty." (s. 11)

2008 tienoilla kirjojen kokonaismyynti kääntyi laskuun.

2010 julkaistiin Kai Ekholmin ja Yrjö Revon Kirja tienhaarassa vuonna 2020, joka oli varautuneen huolissaan kirja-alasta ja esitti kahdenlaisia skenaarioita tulevaisuudelle. Toisessa niistä kirja-ala voi huonosti, ja toisessa se oli sopeutunut digiajan tuomiin muutoksiin.

2019 sähköisten kirjojen arvonlisäveroprosentti laskettiin painettujen kirjojen tasolle. E-kirjoistakin tuli kirjoja.

2021 korona oli jyllännyt Suomessakin jo vuoden, ja kirjojen myynti kääntyi nousuun. Erityisesti e-kirjojen myynnin raju nousu nosti kirjojen kokonaismyyntiä aiempien huippuvuosien tasolle.

2022 kokonaismyynti pysyi samalla tasolla kuin vuonna 2021.

Uutisia on toisaalta joka vuosi äärilaidasta toiseen. Kirjojen myynnin huippuvuosinakin joku on huolissaan kirja-alasta, ja kirjojen myynnin laskiessa toiset ovat optimistisia. Lisäksi myyntitilastot tulevat myöhässä, ja niitä on sen verran hankala löytää, että luvut ovat monesti ristiriitaisia jälkeenpäinkin.

Joka tapauksessa näyttäisi siltä, että tulevaisuutta ennustetaan kirjoitushetken tilanteen perusteella. Toki jokaisella lienevät omat mielipiteensäkin, joiden mukaan he kirjoittavat oli kirja-alan todellinen tila mikä tahansa. Ennusteiden esittämisen jälkeen tilanne kuitenkin usein muuttuu. Kirja-alasta kertovat kirjat tuskin myyvät kovin paljon, mutta ne todennäköisesti myös mukailevat ainakin jonkin verran median mielipiteitä tai yleistä kantaa. Ei siis voida syyttää Lehtosta, Makkosta tai muita yksittäisiä nimiä siitä, että kirjojen myynti kääntyi välissä laskuun. 

Jos HS julistaa dramaattisesti kirjan uhanalaiseksi ja kirjallisuuden katoavaksi lajiksi, kirjojen myynnin voisi odottaa nousevan entisestään. Eikö siis toisaalta ole hyvä kirja-alalle, että tällaisia otsikoita näkyy? Vaikka ne eivät olisikaan aivan totta?

Ja siinä vaiheessa, kun dramaattisia toimittajiakaan ei enää kiinnosta kirja-ala, saattaisi kirja oikeasti olla todellisessa vaarassa. Eikö ole parempi, että jotkut ovat ennemmin liioitellunkin huolissaan?

Vaikka pienet valheet ja liioittelut olisivatkin hyväksyttäviä hienon asian puolesta, näissä uutisissa toistuu myös juuri painetun kirjan parempana pitäminen. Facebookissa oltiin huolissaan kirjahyllyjen kohtaloista. Kokonaismyynnin kasvulla ei ole väliä, jos painetun kirjan myynti vähenee. Kirjalla viitataan vain fyysiseen esineeseen, eikä äänikirjojen kuuntelu ole missään nimessä lukemista. "Kirja-alalla alamäkeen suhtaudutaan kahtalaisesti. Tunnelmaa pidetään yllä hehkuttamalla äänikirjojen kasvua, mutta samalla soitetaan hälytyskelloja lukemisen puolesta." 

Sähköisten kirjojen väheksyminen on minusta ikävää erityisesti, koska ne tekevät lukemisesta saavutettavampaa. Yhä useampi on alkanut lukea, kun äänikirjoja voi nauttia työmatkoilla, lenkeillä ja siivotessa. Ennen kaikkea ne sopivat näkövammaisille ja sellaisille, joilla on keskittymisvaikeuksia.

Mitä ajatuksia, huolia tai toiveita teillä herää kirja-alaan liittyvistä kannanotoista tai keskusteluista mediassa?

Kuva tehty Canvalla.