Maailman luominen
Kirjallisuus on täynnä lukemattomia mielenkiintoisia maailmoja, joihin tahtoo upottautua kerran toisensa jälkeen. Joskus tuntuu, että fiktiivistä maailmaa on helpompi ymmärtää kuin reaalimaailmaa. Miten kirjailijat oikein luovat niin upeita maailmoja?
Routasisarusten kirjoittajat Eija Lappalainen ja Anne Leinonen kertovat kirjassa Kummallisen kirjoittajat: Opas fiktiivisen maailman luomiseen lähteneensä liikkeelle luonnostelemalla ensin ideoita keskenään ja sitten tulostamalla Euroopan kartan, jonka päälle he keksivät uusia alueita. Tämä pakottaa miettimään, millainen ilmasto esimerkiksi alueella on, sijaitseeko se meren rannalla vai keskellä mannerta ja miltä maisemat näyttävät.
Maailmaa luodessa olisi myös mietittävä, millainen nimistö alueella on. Olen ainakin itse pyrkinyt niin henkilöiden kuin paikkojenkin nimissä jonkinlaiseen logiikkaan. Lisäksi pitäisi miettiä alueiden historioita. Onko joidenkin alueiden asukkaiden välillä ollut konflikteja? Tai onko jollakin alueella ollut joskus vaikeampaa tai helpompaa kuin nykyhetkessä?
Yhteiskuntaa ei pidä unohtaa. Millaisia ideologioita, uskontoja ja sosiaalisia rakenteita maailman eri alueilla on? Millaista politiikkaa siellä harjoitetaan? Erityisesti pitäisi miettiä, miten nämä asiat eroavat reaalimaailmasta tai vaikka Suomen yhteiskunnasta (jos kirjoittaa ensisijaisesti suomalaisille). Jos jotakin yhteiskunnan tai maailman puolta ei avaa lukijoille, he olettavat kirjan fiktiivisen maailman samanlaiseksi kuin reaalimaailman. Poikkeavuudet ovat mielenkiintoisia, ja niitä voi tuoda esiin siellä täällä vihjaten ja ripotellen.
Entä mikä on tekniikan taso? Mitä konflikteja tai hankaluuksia maailmassa tai sen alueilla on? Vaikka kyseessä olisi utopia, kaikki maailmassa tuskin on täydellistä ja helppoa. Silloin maailmasta voisi tulla tylsä. Tai jopa jollain tavalla pelottava. Jos aurinko ei koskaan laske ja kaikki asukkaat ovat robottimaisen kilttejä, aina hymyileviä ja mukautuvia. Sellaisesta saisi kyllä mielenkiintoisen scifi-maailman!
Maailman kautta voi tuoda esiin kirjan teemoja. Jos kirjassa esimerkiksi otetaan kantaa ilmastonmuutokseen, luonnon tuhoamiseen, liialliseen kuluttamiseen, sotiin, uskontoihin tai mihin tahansa maailmaan liittyvään, maailman kuvailu tukee näiden teemojen esiin tuomista.
Päähenkilön suhtautuminen maailmaan on myös tärkeää. Onko hän kapinallinen vai kuuliainen kansalainen? Muuttuvatko hänen mielipiteensä tai toimintatapansa tapahtumien myötä, esimerkiksi kun hänelle paljastuu jotakin yhteiskunnasta?
Huomasin, että TED-edillä on YouTubessa hyvin lyhyitä kirjoitusluentoja. How to build a fictional world -videolla Kate Messner kuvailee mielenkiintoisesti fiktiivisen maailman luomista. Videolla on hieman spoilereita ainakin Taru sormusten herrasta -kirjoista/elokuvista, eli jos fantasia ja scifi eivät ole tuttuja ja spoilerit klassikoista häiritsevät, kannattaa ehkä tutustua niihin ensin.
Entä miten vaivalla suunniteltua maailmaa kuvailisi kiinnostavasti? Jospa alkuun sysäisi vain kartan ja taulukon?
Olen viime viikkoina katsellut The Peripheral -scifi-sarjaa, joka perustuu William Gibsonin samannimiseen kirjaan ja jonka maailma on minusta hyvin mielenkiintoinen. Myös Isaac Asimovin Foundation-kirjoista tehty sarja oli minusta etenkin maailman luomisen osalta hyvin tehty ja mukaansa tempaava. Molemmissa on toki myös mieltä kutkuttavia teemoja ja aihepiirejä. The Peripheral -sarjassa on paljon pieniä yksityiskohtia, jollaisia saisi helposti ripoteltua myös kirjoihin. Sarjoista muutenkin saa usein jo alkutunnarista sekä sen taustavideosta lähtien hyvin kuvan siitä, millainen sarjan maailma on. Ainakin, jos ne on tehty hyvin. Näin on minusta The Peripheralin sekä Game of Thronesin kohdalla.
Kirjassa vahvaa vaikutelmaa maailmasta ei luoda alkutunnareissa vaan ensimmäisillä sivuilla. Luen tällä hetkellä Isaac Asimovin Tähdet kuin tomua (1951) -kirjaa, jonka alussa tehdään lukijalle selväksi maailman keskeisimpiä puolia, mutta tämä tehdään kiinnostavasti eikä infodumppaamalla. Päähenkilö on ensimmäisillä sivuilla joutunut pinteeseen ja yrittää päätellä tiensä ulos pulmasta paljastaen samalla lukijoille asioita teknologian tasosta, ilmastosta ja jonkin verran ideologioista sekä yhteiskunnasta muutenkin. Asimovista kannattaa ottaa mallia, jos ei oikein tiedä, miten välttyisi infodumppaamiselta.
Olen ehkä joskus aiemminkin maininnut, että mielestäni yllätyksellisyys on avain, jos halutaan kirjoittaa kiinnostavasti. Maailmasta ei siis tarvitse kertoa lukijoille juurikaan niitä asioita, jotka ovat samalla tavalla kuin meidän maailmassamme. Ilmassa on happea, vesi on märkää, ruoka maksaa ja tavallisilla ihmisillä ei ole omia avaruusaluksia. Kun pysytään yllättävämpien asioiden kuvailussa, teksti on kiinnostavampaa luettavaa. Ehkä lapset eivät käy koulua, hallintorakenne on totalitaristinen, ihmisillä on yliluonnollisia kykyjä tai maailmassa on taianomaisia eläimiä tai olentoja, joita reaalimaailmassa ei ole.
Maailman luomiseenkin on olemassa kirjoituskursseja, ja esimerkiksi roolipelijärjestö Alter Ego järjesti jokin aika sitten maailmanrakennus-opetustilaisuuden. Sitä voi myös oppia, kun tarkastelee omia lempi- tai inhokkimaailmojaan kirjoissa, sarjoissa tai peleissä ja miettii, mikä niissä toimii tai ei toimi.
Mitkä maailmat ovat teistä mielenkiintoisimpia tai kauniimpia? Ovatko ne sellaisia, joihin haluaisitte itsekin päästä, vai päinvastoin sellaisia, jonne ette ikimaailmassa tahtoisi joutua?
Kommentit
Lähetä kommentti