Mitä kirjailijat odottavat kustannustoimittajalta?

Kuten usein sanotaan, omalle tekstilleen tulee sokeaksi. Kustannustoimittajan kommentteja tarvitaan, jotta kirjasta saataisiin ulkopuolistenkin silmään selkeämpi ja kaikin puolin parempi. Hekin, jotka kustantavat itse kirjansa, kaipaavat usein ulkopuolisilta kommentteja. Esimerkiksi BoD, jonka kautta voi tilata omakustanteita, tarjoaa kustannustoimitus-palvelua, joka maksaa vähintään 7 euroa per sivu. Halvimmillaan tämä maksaa kokonaisesta 200 sivun käsikirjoituksesta siis 1 400 euroa, mutta hintaan vaikuttaa virheiden määrä ja tekstin monimutkaisuus. Harvemmalla tällaiseen palveluun on varaa ainakaan koko käsikirjoituksen osalta, mutta kommentteja saa myös esilukijoilta, esim. freelancereiltä tai somen kautta. Kirjailijat voivat myös järjestäytyä lukemaan ilmaiseksi ristiin toistensa kässärit. Huonona oikolukijana pidetään sellaista, joka antaa pelkästään positiivisia, ympäripyöreitä ja ennen kaikkea vähäisiä kommentteja. Kirjailijat siis kaipaavat kunnollista palautetta ja haluavat tekstistään oikeasti paremman.

Some-selailuni perusteella kustannustoimittajalta odotetaan, että kommentit eivät piilota kirjailijan omaa ääntä. Ehdotusten myötä tekstistä tulee parempaa ja kirjailijan ääni nousee jopa vahvemmin esiin. Hyvä kustannustoimittaja on lajitietoinen ja kannustava. Kustannustoimittajilta ei odoteta faktantarkistusta.

Usein kirjailijoiden odotukset heidän omia kirjoituksiaan kohtaan nousevat sitä mukaa, kun heidän taitonsa kehittyvät. Samalla kirjoittajakoulutuksista tai -yhteisöistä ei ole jo julkaisseille kirjailijoille enää niin paljon hyötyä kuin esikoiskäsikirjoitustaan valmisteleville. Kirjailijat, joiden kirjoja on jo julkaistu, odottavat kustannustoimittajiltakin ehkä enemmän, koska kustannustoimittaja on pääasiallinen palautteenantaja. 

Kirsi Pehkonen on haastatellut kirjaansa Käsikirjoituksesta kirjaksi: Miten kirjailijat muokkaavat tekstiään? varten suomalaisia kirjailijoita. Keskityin kirjan kohdalla erityisesti blogipostauksen polttavaan kysymykseen, eli mitä kirjailijat odottavat kustannustoimittajalta.

Tapani Baggen käsikirjoituksiin saattaa tulla lisäyksiä kustannustoimittajilta tai esilukijoilta, mutta Baggen kirjoituksista ei pahemmin poistoja tehdä. Tiettyä asiaa ei ole ehkä selostettu tarpeeksi. Kustannustoimittajan rooli on siis puuttua lähinnä selkeyteen ja virheisiin. Kaikkia ehdotuksia ei tarvitse toteuttaa, mutta niitä kannattaa silti kuunnella. Jos ammattilainen ei ole hoksannut kohtauksen ideaa, sitä ideaa kannattaa koettaa tuoda selvemmin esille.

Niina Hakalahti odottaa kustannustoimittajalta tarkentavia kysymyksiä, esim. "Tarkoitatko tätä?" tai "Onko tämä tarpeen?" Niiden avulla tekstistä saa selkeämpää. Hakalahden mielestä kustannustoimittajan on hyvä olla keskusteleva eikä jyräävä. Kustannustoimittaja näyttää kirjailijalle, mitä tekstissä on, koska tämä on sokeutunut omalle tekstilleen.

Anneli Kanto toivoo, että kustannustoimittaja ei pyydä synopsista ennen kuin käsikirjoitus on valmis. Suunnitelma saa riittää. Kanto luetuttaa tekstejään kollegoillaan. Myötätuntoinen mutta kirjallisuutta ymmärtävä esilukija kannustaa jatkamaan. Kustannustoimittajalta Kanto odottaa sivistystä ja sitä, että tämä ymmärtää, mihin tarina menee ja mihin sen ei pidä mennä.

Sirpa Kähkösellä on ollut pitkä luottamussuhde hänen kustannustoimittajaansa, joka toimii myös hänen esilukijanaan. Kommentteja kustannustoimittajalta saa painotusten ja dramaturgian osalta. Kähkönen vertaa kirjoittamista rakentamiseen: "Valmistuva rakennus on ikään kuin jo solidisti pystyssä, mutta siinä on joku tyhmä turha erkkeri, oman aivotuotoksen viimeinen kupru. Kustannustoimittaja poistaa rakennustelineet, jos niitä on jäänyt jonnekin. Rakennus näyttää paremmalta ja toimii paremmin, kun poistetaan prosessin jäänteet. Sitä paitsi olen savolaisen monisanainen ja voi olla, että jotain joutaa pois." Kähkösen kustannustoimittaja kertoo ensin, mikä kaikki tekstissä on hyvää, ja sitten huomauttaa niistä jutuista, jotka eivät vielä toimi.

Anne Leinonen kertoo, että hänen kustannustoimittajansa lukee tekstin aina kolmesti. Ensimmäisillä kerroilla kommentoidaan isoja asioita, rakennetta ja sisältöä isossa mittakaavassa. Aivan ensimmäisen version kohdalla mietitään henkilöhahmon motiivia, kirjan aiheita ja teemoja sekä sitä, onko alku liian hidas. Toiseen versioon tulee jo merkintöjä ja kysymyksiä virheistä, hyvistä kohdista, rakenteesta ja tarinan kulkemisesta. Vasta kolmannella kierroksella teksti oikoluetaan ja kustannustoimittaja antaa tarkkaa palautetta. Nollakierrokseksi Leinonen laskee käsikirjoituksen synopsiksen tarjoamisen kustantajalle.

Jasu Rinneoja suhtautuu ensimmäisiin raakileisiinsa kriittisesti ja näyttää kustannustoimittajallekin vasta tarpeeksi korjatun version. Aluksi kustannustoimittajan poistoehdotukset olivat tuskallisia. Nyt Rinneoja muistaa, ettei kustannustoimittaja tee ehdotuksia kiusallaan vaan tekstiä parantaakseen.

Kustannustoimittajalta odotetaan siis ennen kaikkea hyödyllisiä kommentteja, sillä sekä kirjailija että kustantaja tähtäävät siihen, että kirjasta tulisi mahdollisimman hyvä ja että se myisi mahdollisimman paljon. Kustannustoimittajan odotetaan olevan asiantunteva, kielen ja kirjallisuuden tunteva ja sivistynyt henkilö, jolla on lisäksi hyvät ihmissuhdetaidot. Eikä tämän vähempään kannatakaan tyytyä!

Mitä te odotatte kustannustoimittajilta, editoijilta, oikolukijoilta tai esilukijoilta?

Kuva: Enzo Muños (pexels.com)