Ensimmäinen versio

"The first draft of anything is shit."

—  Ernest Hemingway

Huomasin nanowrimo-kuukauden aikana, että olen melko perfektionistinen kirjoittaja. Suunnittelen pitkään, ja sitten pyrin kirjoittamaan mahdollisimman valmista tekstiä. Perfektionistinen kirjoittaja on siinä mielessä hankala kirjoittajatyyppi, että tällaisen voi olla hankala ottaa palautetta vastaan. Olen kyllä oppinut ottamaan muilta vastaan palautetta, mutta minun on hankala muokata omaa tekstiäni.

Kun perfektionistisella kirjoittajalla on kasassa ensimmäinen versio, jonka kanssa kirjoittaja on siis jo pyrkinyt valmiiseen tekstiin, iskee tälle helposti epätoivo. Ensimmäinen versio ei nimittäin ikinä ole valmis, täydellinen tai mitenkään muutenkaan upea mestariluomus. Pitäisi yrittää asennoitua kirjoittamisprosessiin eri tavalla. Pitäisi ajatella, että ensimmäisen version ei tarvitsekaan olla hyvä. Sitä voi editoida. Sen voi kirjoittaa täysin uuteen uskoon. Vaikka paristikin, jos siltä tuntuu.

Toisen version luominen vie aikaa, ja ensimmäiseen versioon kannattaa ottaa vähän etäisyyttä ennen kuin alkaa väsätä toista. Palautteen vastaanottaminen voi olla jo ensimmäisen version kohdalla hyväksi. Korjaaminen aloitetaan suurista kuvioista: rakenteesta, ehkä teemasta, tarinan yhtenäistämisestä, henkilöistä. 

Editointi itsekseen on hankalaa, kun oman tekstin virheitä tai sekavuuksia ei näe kunnolla. Ja liian vaativa suhtautuminen ensimmäiseen versioon hankaloittaa tätä entisestään.

Ensimmäinen versio fiktiokirjastani näyttää toivottomalta. Olen kertonut kävelemisestä, syömisestä sun muista arkisista askareista aivan liikaa. Dialogini on monelta osin liian pitkää ja ehkä ennalta arvattavaakin. Voiko tästä muka tulla ikinä valmista kirjaa, jonka kukaan muu haluaisi lukea?

Ei pitäisi ajatella näin! Ensinnäkin se, että huomaa tällaisia asioita, on hyvä merkki ja auttaa version korjaamisessa. Tapahtumia voi kertoa eri tavoilla tai karsia kokonaan pois, jos niitä ei tarinaan tarvita. Dialogia voi muokata kiinnostavammaksi. Toivoa on!

Toistan siis vielä: Ensimmäinen versio on paskaa.

Toinen versio on todennäköisesti paljon parempi.

Tsemppiä kaikille muillekin tekstejään editoiville! <3

Pieni pätkä ensimmäisestä versiostani, josta näkee, että kerronta on vielä melko tylsää. Pätkässä on yritetty tuoda esille perheen tapaaminen pitkästä aikaa, siskon omapäisyys ja itsenäisyys, päähenkilön suhde vanhempiinsa, perheen varakkuus ja se, että perheessä syödään lihaa, mikä ei ole tarinan maailmassa tavallista. Näitä asioita pitäisi tuoda seuraavassa versiossa paremmin ja kiinnostavammin esille. Esimerkiksi ympäristöstä kannattaisi kuvailla ennemmin harvinaisia ja yllättäviä asioita, kuten erikoisia koriste-esineitä ja lisukkeita. Pöydän antimia runsaammin kuvailemalla varakkuus tulisi paremmin esille. Päähenkilön suhde hänen vanhempiinsa voisi tulla selvemmin ja mielenkiintoisemmin esiin. Osa päähenkilön toiminnasta ei tarvitsisi kuvailua, esimerkiksi istuminen tai katsominen. Pöytään istuutuminen tulee oletetuksi, kun päähenkilö maistaa ruokaa, ja siskon katsominen tulee selväksi siskon toiminnan kuvailusta, koska kerronta on minä-muotoista. Päähenkilöni muutenkin katselee liikaa kaikkialle. Osan katselusta voi ehkä pitää, koska se saattaa korostaa henkilön hiljaisuutta ja tarkkaavaisuutta, mutta useimmiten katsomista ei tarvitsisi mainita. Paljon on siis vielä muokattavaa, mutta sellaisia ne ensimmäiset versiot ovat!