Miten bestseller-romaani kirjoitetaan?

Kuuntelin taas — yllätys yllätys — Audiblesta uutta kirjoittamiseen liittyvää kurssia: "How to Write Best-Selling Fiction" James Scott Belliltä. Kurssilla tuli jo ensimmäisen luennon aikana hyviä vinkkejä, kannustusta ja hauskoja muotoiluja, esimerkiksi Maughamin kuuluisa lausahdus: "There are three rules for the writing of a novel. Unfortunately no one knows what they are." Suosittelen tsekkaamaan koko kurssin, jos sattuu olemaan Audiblessa yksi ylimääräinen krediitti.

James Scott Bell on palkittu kirjailija, jolle pitkään toisteltiin, ettei hänellä olisi kirjailijan lahjoja. Kuten Waltarikin korosti Aiotko kirjailijaksi -teoksessaan, kirjailijalla tulee olla synnynnäisiä lahjoja. Vai pitääkö? Waltari korosti myös sinnikkyyttä, ja sitä korostaa Bellkin. Ehkä synnynnäisten lahjojen vaade on jo vanhanaikainen. Jos kirjoittaminen ei tule luonnostaan, mutta sitä jaksaa opetella ja tutkia, voi oppia kirjoittamaan hyvin — jopa bestsellereitä. Aloin myös miettiä, tuleeko kirjoittaminen oikeasti koskaan täysin luonnostaan? Jos joku on lukenut paljon kirjoja tai edes katsellut elokuvia ja vahingossa oppinut muotoilemaan tarinansa koukuttavasti, eikö hän ole silti — edes vahingossa — opetellut tarinankerrontaa? Tähän ajatukseen saattoi vaikuttaa yksi kurssikirja, joka korostaa sitä, että opimme kielen jäljittelemällä. Meillä on valmius oppia kieli, mutta opimme sen vain jäljittelemällä, toistamalla ja kokeilemalla erilaisia variaatioita. Luulisi siis, että hyvin kirjoittaminenkaan ei ole mitenkään synnynnäistä, vaan sekin pitää oppia.

Mutta niihin vinkkeihin! Bell mainitsi samoja bestseller-piirteitä kuin kaikki muutkin kirjoittamisesta luennoivat, tärkeimpänä "page-turningness to a satisfying ending" eli se, että lukija ei malta lopettaa lukemista vaan haluaa tietää, miten tarina jatkuu ja loppuu. Etenkin lukujen loput ovat hyviä paikkoja sille, että tarina jää koukuttavaan kohtaan. Esimerkkinä annetaan usein The Da Vinci Code. Eri luennoijat antavat erilaisia vihjeitä, miten tämä tulisi toteuttaa.

Bell heittää villin idean: kaikki hyvät tarinat kertovat oikeastaan pohjimmiltaan kuolemaa vastaan taistelemisesta. Näin lukija saadaan pidettyä otteessa ja tarinasta tulee jännittävä. Jopa romanttiset kirjat koskevat kuolemaa vastaan taistelemista, sillä tarinassa pelätyn kuoleman ei tarvitse olla fyysinen. Kuolema voi olla metaforinen. Mitä jos kyseessä on päähenkilön viimeinen mahdollisuus hänen urallaan, tai hän kohtaa professionaalisen kuoleman? Tai jos päähenkilö ei saa pidettyä yllä romanssia, hän kokee henkisen kuoleman. Bell mainitsee Seinfeld-sarjan, jossa hahmot suhtautuvat naurettavan dramaattisesti mitä pienimpiin ja merkityksettömimpiin juttuihin, kuten vaikka keittoon. Komediasta onkin sanottu, että sen hahmojen tulisi kuvitella, että he ovat tragediassa. Vaikka traagiset vastoinkäymiset olisivatkin oikeasti mitättömiä, hahmot suhtautuvat niihin dramaattisesti. Seinfeld onkin lempikomediasarjojani!

Kurssilla korostetaan lopun tyydyttävyyttä ja sitä, että lopulla olisi kuvaannollinen merkitys. Loppu on se, mikä kirjasta jää viimeisenä lukijan mieleen. Kuin jälkiruoka. Alkua korostetaan aina kirjoituskursseilla, mutta monet bestsellerit ovat mielestäni melko hitaita alkujensa osalta. Lukijat saattavat syödä salaatin — sen jokseenkin välttämättömän osan kunnollista ruokakokonaisuutta — mieluiten ensin ja sitten vasta nauttia herkullisesta pääruoasta sekä tietysti kaiken kruunaavasta jälkiruoasta. Ruokavertausta en tosin kuullut Belliltä tai keneltäkään muultakaan kirjoitusopastajalta, joten se ei välttämättä ole paras mahdollinen analogia. Se vain kuvaa omaa ajatteluani. :D

Kohtausten kuvailussa kannattaa pohtia muitakin vaihtoehtoja kuin sitä ensimmäisenä mieleen tullutta. Jotkut neuvovat turvautumaan toiseen vaihtoehtoon, mutta Bell kannustaa etsimään jopa viisi erilaista näkökulmaa, jotta ei vahingossakaan turvautuisi siihen intuitiivisimpaan vaan toisi tarinaan jotain yllättävää, kiinnostavaa ja omalaatuista.

Roger von Oech kirjoittaa kirjassaan A Whack on the Side of the Head: How You Can Be More Creative "Hunt for ideas outside your area. Tolerate ambiguity. Look foolish every now and then. Play a little bit. And be motivated to go beyond the status quo." Tämä on minusta tosi hyvin sanottu. Leikittely ja rohkeus ovat kirjoittajan suurimpia hyveitä!

Bellin mukaan kannattaa kirjoittaa joka päivä, sillä se koulii hommaan. Kannattaa myös kehittää itselle viikottainen tavoitesanamäärä. Viikottainen määrä sallii yhden vapaapäivän toisinaan, vaikkapa hätätapauksissa tai muiden muuttujien myötä, mutta toki voi myös vaatia itseltään päivittäistä sanamäärää.

Itselleen puhuminen voi auttaa, kun pohtii, onko itsellä oikeasti hyvä kirja-idea. Itseltään voi kysyä "so what?" Miksi haluan kirjoittaa tästä? Idean täytyy olla itselle tärkeä, jotta siitä saa jotain hyvää aikaan. Monet hyvät ideat voi myös muotoilla "mitä jos" -kysymyksiksi, etenkin scifin kohdalla.

Jos kirjoittaminen jumittaa, voi miettiä hahmojen tarinaa pidemmälle. Itse mietin aluksi, pidänkö edes päähenkilöstäni. Kun mietin hänen tarinaansa enemmän, aloin pitää hänestä ja kirjoittamisestakin tuli heti helpompaa!

Hissipuheella myydään kirjaidea muillekin, esimerkiksi saatekirjeessä kustantamolle. Bellin hissipuhe sisältää kolme virkettä. Ensimmäisessä virkkeessä kerrotaan päähenkilöstä ja tämän lähtötilanteesta. Toisessa virkkeessä tuodaan esiin tapahtuma, joka laittaa juonen liikkeelle. Kolmannesta virkkeestä tulee esille tavoite ja porukka, jonka voimin lähdetään vaikkapa taistelemaan pahaa vastaan tai mitä ikinä.

Bell kuvaa kirjoittajien erilaisia tasoja pyramidina, josta tein alle kuvan.

Kirjoittajien saavutuspyramidi. Kuva tehty Canvalla. Onnenpyörän kuva freepik.comista.

Ylimpänä on siis onnenpyörä, jota kukaan ei voi hallita. Kukaan ei tiedä, miten voitaisiin taata hitti. Edes tämän blogipostauksen lukija tai koko Bellin kurssin kuuntelija ei välttämättä saa kirjastaan bestselleriä, ei välttämättä vaikka kirjasta tulisi miten hyvä. Jokaisella tasolla on myös omat haasteensa.

Jos haluaa kirjoittaa paljon myyvän kirjan, voi tutustua kirjamyyntilistoihin. Mikä myy juuri nyt? Mikä myy aina? Mikä voisi myydä parin vuoden päästä?

Tässä on oppeja vasta kurssin kolmelta ensimmäiseltä puolen tunnin luennolta. Luentoja on vielä parikymmentä lisääkin. Jos teitä kiinnostaa, voin tiivistää itseäni eniten kiinnostaneita oppeja muiltakin luennoilta. Kurssi kannattaa kyllä mahdollisuuksien mukaan tsekata kokonaisuudessaan ihan itse! :)