Kliseet ja troopit

Kirjallisuusryhmissä valitetaan usein kirjoissa esiintyvistä kliseistä. Englanninkielisissä ryhmissä inhotaan lausahdusta "I let out a breath I didn't realise I was holding". Osa puolustaa tätä, koska näin oikeastikin tapahtuu. Minullekin on käynyt näin, ja se oli omituinen kokemus. Luulisi, että hengittäminen sujuisi aina automaattisesti, mutta jännittyneenä sen joskus unohtaa. En itse ärsyynny tämäntyyppisistä lauseista, mutta aloin myös miettiä, ettei tuo kytkös siihen, että näin oikeastikin tapahtuu, välttämättä ole kummoinen peruste. Teemme päivittäin tai oikeastaan joka hetki asioita, joista ei olisi mitenkään mielekästä kirjoittaa (ellei kirjoita modernistista teosta). Hyvässä kirjassa ei ole mitään ylimääräistä, joten hengityksen pidättämisellä tulisi olla jokin merkitys tarinalle ja jokin syy, miksi asia on muotoiltu juuri näin. Hyvä kirjoittaja tunnistaa eri vaihtoehdot ja tekee valintansa harkiten. Ikinä ei voi miellyttää kaikkia, joten kaikkea Facebook-ryhmissä mainittua ei tarvitse tai edes voi ottaa huomioon kirjoittaessaan.

Englanniksi on tehty luetteloita, joissa on satoja kliseisiä lauseita, joita kannattaa välttää dialogissa tai kerronnassa. Suomeksi olen nähnyt hieman lyhempiä listauksia, joissa on lähinnä vierasperäisiä rakenteita, kuten passiivi + jonkun toimesta. Joidenkin mielestä purismissa tulisi mennä pidemmälle ja karsia mahdollisimman paljon rakenteita, toisten mielestä vain tuoreimmat lainasanat ovat huonoja. Joka tapauksessa kyse on mielipiteistä. Itseäni häiritsee enemmän kliseet juonessa ja ehkä hahmoissakin kuin kielessä.

Harvempaa ehkä häiritsevät sellaiset hyvin vakiintuneet tapahtumat, joita ei oikeassa elämässä ikinä tai lähes koskaan tapahdu. Tai en tiedä, ehkä joitakin häiritsee. Katselin muutama viikko sitten lastenelokuvaa, jossa lapset karkasivat seikkailulle ikkunasta, tietystikin toisiinsa solmittujen lakanoiden avulla. Olisi mielenkiintoista joskus tavata ihminen, joka on poistunut talosta näin. Kohtaus ei häirinnyt minua, enkä usein varmaankaan edes kiinnitä huomiota tällaisiin kohtauksiin. Mutta nyt kun huomasin asian, se huvitti minua ja sai minut miettimään kliseiden ja trooppien eroja. Osa kliseemäisistä kohtauksista (ja ehkä hahmoista ja dialoginpätkistäkin) tuntuu tavallaan parodisilta, leikitteleviltä ja itseään kohtaan ironisilta. Jokin on tavallaan niin huonoa, että se on jo hyvää.

Trooppi on alun perin tarkoittanut kielikuvia, mutta käsite on laajentunut myös juoneen ja hahmoihin. Tuollaiset genrelle tyypilliset ja helposti tunnistettavat elementit, kuten lastenelokuvissa ikkunasta karkaaminen lakanoiden avulla, ovat trooppeja. Trooppeihin ei suhtauduta yhtä tuomitsevasti kuin kliseisiin, vaikka huonojakin trooppeja on. Englanniksi tv-troopeillekin on oma sivustonsa.

Kliseet ovat monen mielestä laiskaa kirjoittamista. Kliseen käyttäjä ei ole vaivautunut miettimään, miten muuten hän voisi ilmaista haluamansa merkityksen ja miten lukijatkin voisivat nähdä asian aivan uusin silmin. Juonen osalta yleisimpiä kliseitä ovat kolmiodraamat ja seikkailukertomusten "valitut" yksilöt. Huonot, väkivaltaiset, poissaolevat tai kuolleet vanhemmatkin ovat kliseitä. Erään listauksen mukaan sekin on klisee, jos minäkertoja kuvailee ulkonäköään peilin edessä. Olen syyllistynyt tähän yhdessä käsikirjoituksessani. Tällaisenkin kohtauksen voi toki tehdä monin eri tavoin. En itse hyödyntänyt peilikohtauksessa päähenkilön ulkonäön kuvailua ajamatonta partaa lukuun ottamatta, mutta peili-symboliikka kiehtoo minua liikaa. Peili voi symboloida mahdollisuutta itsereflektioon ja kehittymiseen, hyödynsi päähenkilö sitä sitten tai ei.

Instagramissa nicholasflannery tekee hauskoja lyhyitä videoita esimerkiksi elokuvien kliseistä ja troopeista. Videolla "Every scary movie where the main character makes all the wrong choices" hahmo juoksee jotain karkuun ja valitsee aseen sijaan banaanin sekä avoimen ulko-oven sijaan portaat yläkertaan. Videot ovat hyviä esimerkki kliseistä, jotka yleensä ärsyttävät katsojia tai lukijoita, ellei sitten ole tehty selväksi, että kyseessä on parodia tai että teoksessa humoristisesti pilaillaan hahmon typeryyden kustannuksella. Toisissa videoissa on vähemmän ärsyttäviä kliseitä tai trooppeja, tapoja, joiden avulla on totuttu (todennäköisesti jokseenkin tehokkaasti) kuvaamaan tiettyjä tilanteita.

Genreä voi rikkoa välttelemällä genrelle tyypillisiä kliseitä. Toisaalta voi ajatella niinkin päin, että kliseitä vastaan voi taistella rikkomalla genreä.

Kliseetkään eivät ole aina huonoja. Kuten tuolla lakana-troopillakin, kliseillä voidaan sijoittaa kirja tai ainakin osa siitä isompaan kulttuurikontekstiin. Genre on ylipäätään syvimmältä olemukseltaan intertekstuaalinen, eli tietyn genren kirja viittaa väkisinkin muihin saman genren kirjoihin, ja nämä viittaukset voivat olla kliseisiä tai alkaa näyttää kliseiltä ajan myötä. Kliseet ovat nimittäin voineet olla aikanaan oivaltavia ja uusia näkökulmia johonkin asiaan.

Kliseitä tulisi kuitenkin käyttää pohtien ja tarkoituksellisesti. Etenkin päähenkilön runsasta kliseidenkäyttöä dialogissa kannattaa pyrkiä välttelemään. Sivuhahmot voivat olla harkitusti kliseisempiä. Päähenkilö voi myös ottaa kantaa sivuhahmojen kliseisiin sanoihin tai maneereihin.

Kliseillä voi myös harhauttaa lukijaa olettamaan, että tarina lähtee tiettyyn lajille tyypilliseen suuntaan. Käänne tuntuu tämän jälkeen entistä yllättävämmältä. Kliseillä voi rakentaa siis jännitystä! Esimerkiksi Game of Thronesin käänteiden vaikuttavuutta on pohdittu kliseiden kannalta. Mutta en spoilaa sarjaa, jos joku ei ole sitä lukenut/katsonut.

Olisi mielenkiintoista tutkia tietokirjoissa esiintyviä kliseitä. Narratiivisissa tietokirjoissa kliseet olisivat varmasti hyvin erilaisia kuin perinteisemmissä tietokirjoissa.

Yritin etsiä tähän blogiin mahdollisimman kliseisen blogikuvan. Toisaalta useimmiten kirjallisuusblogeissa on vain arvostellun kirjan kannen kuva eikä kukkia tai kahvikuppeja. Jostain syystä itselleni kuitenkin tulee blogien kuvista ensimmäisinä mieleen stockphoto-tyyliset lavastetun näköiset kuvat.

Minkälaisiin kliseisiin te olette viime aikoina kiinnittäneet huomiota?

Kuva: Thought Catalog (pexels.com)