Kirjan rakenne

Kirjan rakennetta on välillä hankala hahmottaa. Se sotketaan usein muihin käsitteisiin, esimerkiksi suunnitteluun, tarinaan, juoneen tai järjestykseen. Saatetaan jopa sanoa, ettei omassa kässärissä ole rakennetta lainkaan. Kirja, jolla on rakenne, voi kuulostaa kaavamaiselta. Näin ei kuitenkaan ole! Menestyskirjoista tutut kaavat toimivat, eikä lukija silti yleensä lukiessaan tietoisesti analysoi rakennetta. Paitsi ehkä jos se on silmiin pistävän sekava tai tylsä.

James Scott Bell vertaa How to Write Best-Selling Fiction -kurssilla kirjan rakennetta ruokareseptiin. Hän kokeili joskus tehdä Baked Alaska -jälkiruokaa eli uunijäätelöä purkkikermavaahdolla ja muillakin oikaisuilla, joten lopputuloksesta ei tullut aivan Baked Alaska -tyylinen jälkiruoka vaan epämääräistä märkää mössöä. Olen niin tottunut lukemaan kirjoja, joissa noudatetaan tiettyä rakennetta, että on vaikea edes kuvitella, millainen olisi mössöversio kirjasta. 

Kirjailijan ei tarvitse suunnitella, mitä hän kirjoittaa seuraavaksi, jotta hän mukailisi jonkinlaista rakennetta kirjoittaessaan. Reseptinkin voi oppia niin hyvin ulkoa, että ruoan saa tehtyä tarkistamatta ohjetta tai suunnitelmaa. On menestyskirjailijoita, jotka eivät suunnittele yhtä kappaletta tai lukua pidemmälle ja joiden kirjoissa on silti selvästi kirjallisuudesta tai muusta viihteestä tuttu rakenne.

Vaikka tarina ei etenisi kronologisesti, se silti luetaan jotakuinkin niin. Lukijoita jopa häiritsee, jos on vaikea hahmottaa, mikä tapahtuma tapahtui missäkin kohtaa. Rakenne ei siis tarkoita esitysjärjestystä, mutta se liittyy ainakin vähän tapahtumajärjestykseen. Reseptitkin voi toteuttaa eri tavoin. Jonkun osan voi tehdä jo valmiiksi jääkaappiin, vaikka se reseptissä tehtäisiin viimeisenä. Silti lopputulos nautitaan tietyllä tavalla: salaatinkastike kevyesti salaatin päällä, lisukkeet lisukkeina ja jälkiruoka yleensä pääruoan jälkeen.

Kaikille kirjoittajille lienee tuttua jakaa tarina kolmeen "näytökseen": alkuun, keskikohtaan ja loppuun. Tällainen jaottelu selvästi toimii. Omaakin tarinaa on hyvä miettiä rakenteelliselta kantilta vähintäänkin toisen version suunnitteluvaiheessa. Mitkä ovat päätapahtumat? Alkaako tarina kiinnostavasti pulmasta, kehkeytyykö se kliimaksia kohti ja lopulta ratkeaa sekä päättyy tyydyttävästi? Tapahtumia ja kohtauksia on tietysti enemmänkin kuin vain kolme, mutta pääpiirteissään jako alkuun, keskikohtaan ja loppuun riittää pitkälle. 

Tässä kohtaa pohdintoja tarinasta voi tehdä itselleen rakenteen hahmottelun helpottamiseksi kuvia tai ydinlauseita post it -lapuille, jotta rakenne selkeytyy itselle. Lappujen järjestystä voi muutella ja selvitellä, millainen järjestys olisi mielenkiintoisin. Rakenteesta voi tehdä myös tiivistelmän tai tarinan voi luetteloida kohtauksittain tai vaikka piirtää janaksi. Kässärin voi tulostaa lukukohtaisiin pinoihin, joita vertailemalla selviää myös, onko jokin luku liian pitkä tai lyhyt verrattuna muihin.

Rakenteen miettimättömyydestä tulee hieman mieleen sellaiset ihmiset, jotka sanovat, että joissakin kielissä ei ole lainkaan kielioppia. Kielioppi liitetään taivutukseen ja hankaliin sääntöihin. Jotkut ajattelevat, että muotoilu kauppaan sisältää suomeksi enemmän kielioppia kuin englanniksi: to store, mutta pre- ja postpositiotkin ovat osa kielioppia ja kielen rakennetta. Sanoja voi jaotella erilaisiin sanaluokkiin, joilla on erilaisia kieliopillisia käyttötapoja ja merkityksiä. Ja kielen rakenne liittyy auttamattomasti kielen merkitykseen. Jos vaihtaa, poistaa tai lisää ihan vaikka vain yhden kirjaimen, merkitys muuttuu. Tuli on eri asia kuin tuuli. Tarinan alku, kliimaksi ja loppu ovat melko samalla tavalla rakenteellisia ja omalle tarinalle yläkäsiteellisiä kuin vaikkapa sanaluokat tai lauseenjäsenryhmittelyt ovat substantiiveille tai subjekteille. Kielelläkin on rakenne, vaikka viestin vastaanottajalle tärkeintä olisi lähinnä ymmärtää viestin merkitys.

Rakenne on editoinnin alkuvaiheissa tärkeä pohdinnan kohde, editoipa käsikirjoitusta sitten kirjoittaja itse tai kustannustoimittaja. Onko rakenne selkeä? Tulevatko tapahtumat ja niiden järjestys selkeästi esiin, ilman häiritsevää monitulkintaisuutta? Tietokirjallisuuden editoinnissakin pohditaan lukujen järjestystä ja kirjan rakennetta. Palveleeko rakenne lukijaa?

Vaikka rakenne olisi käsitteenä hankalasti hahmotettava, kannattaa siitä lueskella lisää ja ajatella sitä tärkeänä osana käsikirjoitusta ja kirjaa. 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! :)

Kuva: Joshua (pexels.com)